DNA haastoi tulevaisuudentutkijoita kertomaan Suomesta (kaupungeista) 14 vuoden päästä. Tulevaisuuden kaupungit nähtiin jättimäisinä, tiiveinä ja joukkoliikenteeseen perustuvina. Sisätiloissa viljellään paljon ruokaa ja ihmiset näkyvät sekä tapaavat toisiaan. Arjessa ei kauas liikuta.
Heitän maallikon näkymäni peliin.
Kaupungin käsite tulee muuttumaan, koska tavaran, ihmisten ja tiedon liikkuminen helpottuu. Kärjistäen voit olla missä tahansa ja silti olet lähellä kaikkea. Junat kuljettavat ihmisiä putkessa edullisesti jopa yli 1000 kilometrin tuntinopeudella. Yksityisautoilu elää ja voi hyvin, bussikaistoilla viilettää robottiautoja, useimmat takseja. Metallien tulostaminen ja uudet materiaalit ovat keventäneet kulkuneuvoja. Jotkut lentävät pitkät työmatkansa. Kaupunkien tuloteiden varsilla on laskeutumispaikkoja.
Kasveja viljellään kesät talvet tyhjiksi jääneissä tehtaissa useissa kerroksissa led-valojen loisteessa ja vapaana tuholaisista. Robottien ja automatiikan voimalla. Algoritmit ja anturit mahdollistavat.
Mitä suurempi kaupunki, sitä suurempi osa asukkaista on muuta kuin suomalaista alkuperää. Kolme kymmenestä helsinkiläisestä on maahanmuuttajataustainen. Suurissa kaupungeissa on paljon työttömiä, muttei toimettomia. Työttömät ohjataan järjestelmällisesti kouluihin, tutkijoiksi, startupeihin ja urheiluseuroihin kuntoutettaviksi tai kuntoa ylläpitämään. Kaikilla on velvoite tehdä jotain saamaansa elatusta vastaan.
Tuotannosta vapautuu yhä enemmän työvoimaa tieteen ja tutkimisen pariin. Niinpä maailma tutkii jatkuvasti enemmän, mikä kiihdyttää teknologian ja tieteen kehitystä.
Sairauksia opitaan ehkäisemään ennalta, samalla elintarvikkeet muuttuvat. Ihminen kykenee seuraamaan itse terveydentilaansa syvällisesti ja helposti. Elinikä jatkaa pitenemistään, mutta eläkkeellä olo ei ole enää niin suosittua. Osa osittain palaa johtamiseltaan tervehtyneempään työelämään tai ryhtyy tutkijaksi. Eläkeläisen ja työttömän ero hämärtyy siinä missä työntekijän ja yrittäjän, kuten työttömän ja työllisen.
Helpottunut liikkuminen siirtää työtä tekeviä yhä kauemmas kaupunkien keskustoista luonnonläheisempään ympäristöön. Niinpä keskuskaupungit alkavat hiljalleen rakentaa kaupungeista viihtyisämpiä. Suomi korjaa sotien jälkeiset virheensä tajuttuaan sen etenkin Suomen ongelmaksi. Julkisivuja remontoidaan sopusuhtaisemmiksi ja koristeellisemmiksi, kun on osoitettu sen kannattavan.
Kaupungit eivät kasvakaan niin suuresti kuin oletettiin, toisin kuin kehitysmaissa, koska liikkuminen helpottuu ja korkea koulutus on mahdollista saada miltei missä vain asuen. Yrittäjien määrä kasvaa, kuten miltei kokoajan on kasvanut. Kehittyvä teknologia säästää tuloja palveluihin käytettäväksi. Nämä syyt vahvistavat kaikkien maakuntien elinvoimaa.
Siinäpä muutama veikkaus tulevasta. Kaikki ei ehdi 14 vuodessa.
