Venäjä liitti Ukrainaan kuuluvan Krimin niemimaan itseensä kaksi vuotta sitten.
Tänään julkaistussa Pohjoismaiden ja Baltian ulkoministerien yhteiskirjoituksessa viitataan Helsingissä 1975 pidetyn ETY-kokouksen päätösasiakirjaan. Tuo kokous vahvisti Euroopan sopimusperustaista turvallisuusarkkitehtuuria ja on yksi Suomen ulkopolitiikan pitkän linjan suuria saavutuksia. ETYK:n ydinkohtia on rajojen ja alueellisen koskemattomuuden kunnioittaminen.
Tätä periaatetta Neuvostoliiton kansainväliset sitoumukset kantaakseen ottanut Venäjä räikeästi rikkoi helmi-maaliskuussa 2014. Se ei unohtamalla muuksi muutu. Krimin miehityksessä happani 'Helsingin henki'.
Jämäkkyys Krimin miehityksen ja liittämisen laittomuudessa ei kuitenkaan tarkoita pattitilannetta EU:n ja Venäjän välillä. Kesän 2014 jälkeen asetetut EU:n pakotteet on kytketty Minskin sopimuksen (jossa Venäjä on yksi allekirjoittaja) etenemiseen. Se tarkoittaa mm. joukkojen vetämistä Itä-Ukrainassa ja rajan palauttamista Ukrainan valvontaan. Toisaalta sopimus asettaa vaatimuksia myös Ukrainalle. Krimiä se ei käsittele.
On siis mahdollista päästä tilanteeseen, jossa Itä-Ukrainan tilanteen parantumisen seurauksena Venäjälle Itä-Ukrainan sodan vuoksi asetettuja pakotteita puretaan, mutta Krimiin liittyvät pakotteet säilyvät. Tällöin Venäjä voisi myös purkaa omia vastapakotteitaan. Tämä on optimistisin näköpiirissä oleva skenaario. Pallo on Venäjällä – EU:n puolelta taas on viestittävä systemaattisesti, että teot tuovat tuloksia ja toimittava tämän mukaisesti.
Onko mitään mahdollisuutta ratkaista Krimin asemaa kestävällä tavalla? Lokakuussa 2014 Kiovassa maailman liberaalinuorten kongressissa sain yhdessä hollantilaisen ja venäläisen (oppositioon kuuluvan) edustajan kanssa tehtäväksi muotoilla esitys aiheesta.
Päädyimme malliin, jossa Krimistä tulisi viiden vuoden määräajaksi kansainvälisen valvonnan alainen 'epävaltio' hieman kuten Kosovo YK:n alla ennen itsenäistymistään Serbiasta 2008. Määräajan lopussa järjestettäisiin vaatimukset täyttävä kansanäänestys niemimaan asemasta. Sattumoisin venäläisen oppositiopuolueen puheenjohtaja esitti samansuuntaisia ajatuksia helmikuussa.
Joka tapauksessa Krim on vielä pitkään – ja sen on oltava – kivi kengässä Euroopan ja Venäjän suhteissa, vaikkei välttämättä pääasiana. On täysin mahdoton ajatus tunnustaa Krimin kuuluminen Venäjään sotilaallisten voimatoimien ja miehityksen alla suoritetun äänestyksen tuloksena. Se loisi ennakkotapauksen, joka horjuttaisi koko kansainvälistä järjestystä. Suomen on luontevaa olla tällä linjalla jo lukkarinrakkaudesta sopimuksiin, joita olemme itse olleet kätilöimässä.