Voipuneena otin tänään vastaan uutisen Brysselin terrori-iskuista ja kuulin suomalaisten poliitikkojen ja asiantuntijoiden kommentteja asiasta. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Virheistä voidaan kuitenkin oppia ja välttää tilanteen kehittyminen ainakin suomalaisten kannalta huonommaksi.
Tiivistän seuraavaan analyysini nykytilanteesta ja siihen johtaneista syistä. Siihen sisältyy myös varoitus tulevasta, ellei poliittista suuntaa esitetyllä tavalla tarkisteta:
1. Ensinnäkin ilmaisen syvän osanottoni terrori-iskujen uhrien omaisille ja ystävillä. Laillista esivaltaan vastaan tähdätty terrorismi, jossa joukkomurhan kohteeksi valikoituu viattomia siviilejä, on paitsi laillisesti ja moraalisesti tuomittavaa myös äärimmäisen halveksuttavaa ja raukkamaista. Rikoksiin osalliset tulee ottaa kiinni, saattaa oikeuteen vastaamaan teoistaan ja tuomita ankarimmalla mahdollisella rangaistuksella.
2. Muslimiterrorismikaan ei synny tyhjästä vaan siihen on syynsä. Satunnaisia terrori-iskuja lukuun ottamatta, terrorismille otollisiin olosuhteisiin kuuluu paitsi ideologisesti, uskonnollis-poliittisesti motivoitu viha ja katkeruus, myös aineelliset puitteet, joissa itsensä ja perheensä rauhanomaisen elättämisen edellytykset ovat heikot tai ainakin vähemmän houkuttelevat kuin ideologinen mielihyvä siitä, että osallistuu terrori-iskuihin, mahdollisesti henkensä menettäen (jihad-oppi).
3. Länsivallat - etenkin Yhdysvallat mutta myös Euroopan Unioni Britannian ja Ranskan johdolla - ovat ainakin toista vuosikymmentä toimineet muslimimaissa lyhytnäköisen itsekkäästi tavalla, joka on ollut omiaan herättämään siellä asuvissa vihaa ja katkeruutta länsimaita kohtaan (Palestiinan kriisi, Afganistanin sota, Irakin miehitys, Libyan pommitukset, Syyrian sisällissota jne.).
- Päävastuullinen on Yhdysvallat, jonka toimien seurauksista ja hyväksymisestä EU-maat joutuvat maksamaan kovan hinnan pakolaiskriisin ja terrori-iskujen muodossa. Vastuullisia ovat myös EU:n suurvallat, jotka arabikevään huumassa vuorostaan ottivat kansainvälisen oikeuden omiin käsiinsä.
- Kun länsivallat asettuvat kolmansissa maissa laillista esivaltaa vastaan ja ryhtyivät siellä väkivalloin kaatamaan diktatuurihallituksia vaihtaakseen tilalle mieluisamman hallituksen, niiden toiminnalta puuttuu kansainvälisoikeudellinen ja moraalinen oikeutus. Se ei voi jäädä ilman kielteisiä seurauksia. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu.
- Suomen kaltaiset EU-maat, jotka aktiivisesti tukemalla tai passiviivisesti vaikemalla osoittavat hyväksyntäänsä tällaisille suurvaltojen toimille, tulevat väistämättä osaltaan vastuullisiksi niistä ja saavat myös kantaa siitä aiheutuvat seuraukset.
4. Valitettavasti siirtomaakaudelta periytynyt taloudellinen hyväksikäyttö on jatkunut jälkikolonialistisellakin kaudella. Aineellinen hyvinvointi ei ole jakaantunut oikeudenmukaisesti rikkaan Pohjoisen teollisuusmaissa ja köyhän Etelän kehittyvissä maissa asuvien välillä. Kehittyvissä kolmannen maailman maissa tulo- ja varallisuuserot saattavat tästä johtuen olla vielä suuremmat kuin teollistuneissa länsimaissa. Sen lisäksi, että harjoitetaan kehitysyhteistyötä, jolla edistetään paikallisten asukkaiden edellytyksiä omaehtoiseen elinkeinotoimintaan, on kansainvälisesti korjattava maailmankaupan rakenteita tavalla, jolla estetään kehittyvien maiden luonnonrikkauksien yksipuolinen hyväksikäyttö ja mahdollistetaan paikallisille kohtuullinen korvaus raaka-aineista ja tuotteista.
5. Kommunismin ja sosialismin ideologisen haaksirikon jälkeen aineellisesti köyhien ja sorrettujen tyytymättömyys ja kapinointi kolmannessa maailmassa kanavoituu ensisijaisesti islamin radikaalien suuntausten kautta. Uskonnollispoliittisena ideologiana islam soveltuu tarkoitukseen valitettavan hyvin. Se ei motivoi seuraajiaan poliittiseen ja aseelliseen toimintaan ainoastaan aineellisin vaan ennen muuta hengellisin perustein.
6. Mitä tiiviimmin Suomi samastuu EU:ssa entisiin siirtomaaisäntiin ja osallistuu läntisten suurvaltojen muslimimaihin kohdistamaan sotilaalliseen toimintaan ja sen oikeuttamiseen suurvaltoja tukemalla, sitä suuremmalla todennäköisyydellä suomalaiset joutuvat terrorismin kohteeksi myös omalla maaperällään:
- Erittäin merkittävä askel tähän suuntaan olisi tehdä puolustuslakiin hallituksen kaavailema muutos, joka mahdollistaa sen, että Suomi lähettää asevoimiaan tai antaa muuta sotilaallista apua mille tahansa EU-maalle sen sitä pyytäessä Lissabonin sopimuksen avunantovelvoitteen perusteella.
- Toinen askel - jonka Suomi osittain on jo EU:ssa ottanut - olisi luopuminen Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 51 artiklaan kirjatusta kansainvälisen oikeuden vaatimuksesta, jonka mukaan oikeus sotilaallisen voiman käyttöön koskee ainoastaan oman alueen puolustamista vieraan valtion aseellista hyökkäystä vastaan joko yksin tai yhdessä muiden kanssa.
Mitä pitäisi tehdä, että kehityksen suunta muuttuisi?
Sen lisäksi, mitä totesin askelista, joiden ottamista välttämällä todennäköisyys sille, että suomalaiset joutuisivat terrori-iskujen uhreiksi omalla maaperällään, vähenee merkittävästi, akuutti tilanne edellyttää sekä globaalien että alueellisten suurvaltojen yhteisesti takaaman rauhan saamista Syyriaan ja Irakiin, Daesh/ISIS-järjestön riisumista aseista ja johtajien asettamista oikeuden eteen sekä jälleenrakentamisen aloittamista alueella.
Terrorismin torjumiseksi on välttämätöntä puuttua aiemmin mainittuihin syihin, jotka aiheuttavat terrorismia tai ainakin luovat sen kasvulle otolliset olosuhteet. Terrorismia ei voida torjua pelkästään sotilaallisin toimin eikä tiedusteluviranomaisten valvontaoikeuksia lisäämällä.
Terrorismi on epälineaarista sodankäyntiä, jota ei perinteisin sotilaallisin keinoin voiteta. Sota terrorismia vastaan edellyttää rahoituskanavien ja asekuljetusväylien tunnistamista ja tukkimista sekä intensiivistä ja totuudellista informaatiosodankäytiä ja ideologistakin sodankäyntiä.
Sillä, että mahdollisimman moni terrorismiin syyllistynyt saadaan kiinni ja tuomittavaksi, on suuri moraalinen merkitystä. Sillä on mahdollista heikentää uskonnollista tai hengellistä motiivia (jihad), jolla vetoamalla ihmisiä saadaan osallistumaan terroritekoihin. Historiallisesti islam on kristillisestä kirkosta eriytynyt uskomuskäsitys, johon hengelliseltä kannalta katsoen tehokkain lääke on kuitenkin terve kristillinen oppi.
Jos poliisin valvontaoikeuksia tietoverkoissa nykyisestään lisätään, kansanvaltaisen järjestelmän, oikeusvaltioperiaatteen ja kansalaisten perusoikeuksien turvaamiseksi on välttämätöntä huolehtia siitä, että tällaisten valtuuksien käyttö on tarkoin säädeltyä ja puolueettoman elimen kontrolloimaa. Valtaoikeuksien lisääminen edellyttää usein vallankäytön tasapainotusta, mihin perustuu esimerkiksi Suomessakin sovellettava Montesquieun vallan kolmijako-oppi. Viranomainenkin on vain ihminen ja sellaisena hänkin luonnostaan taipuvainen toimimaan itsekkäästi.
Demokraattisessa järjestelmässä, jossa valtiovalta kuuluu kansalle, äänestäjillä on mahdollisuus vaikuttaa hallituksensa poliittisiin ratkaisuihin. Toivon, että kansalla olisi sellaiset johtajat kuin se ansaitseekin, mutta pelkään pahinta.
Petteri Hiienkoski