Tätä mieltä ovat minun lisäkseni myös lastensuojelualan järjestöt, jotka yhdessä tuumin ovat vastanneet Kymen Sanomien mielipidepalstalla professori Tapio Puolimatkan esittämiin - hieman tarkoitushakuisesti rajoittuneisiin - tulkintoihin kansainvälisistä lasten oikeuksia määrittelevistä sopimuksista.
"
Lastensuojelun Keskusliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Suomen UNICEF ry:n yhteisessä tiedotteessa (27.11.2014) korostettiin, ettei lapsen oikeuksien sopimus sisällä määrittelyä siitä, mitä vanhemmalla tai perheellä tarkoitetaan. Lapsen oikeuksien sopimus ei näin ollen määritä vanhempia eikä yhdenlaista käsitystä hyväksyttävästä perhemuodosta. Sopimus ei myöskään sisällä kohtaa, joka yksiselitteisesti määrittää, että lapsen on kasvettava biologisten vanhempiensa kanssa.
Sen sijaan sopimus kieltää syrjinnän ja velvoittaa lasten yhdenvertaiseen kohteluun. Sopimuksen oikeudet kuuluvat kaikille lapsille ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa sukupuoleen tai sosiaaliseen alkuperään perustuvaa erottelua. Sopimuksessa syrjinnän kielto on kiinteästi yhteydessä lapsen etuun, sillä lapsen edun arvioinnissa ja määrittämisessä tulisi kunnioittaa kaikkia sopimukseen sisältyviä oikeuksia. Lapsen oikeuksien sopimukseen vetoaminen edellyttää aina kokonaisvaltaista sopimuksen sisällöllistä tuntemusta ja tulkintaa.
Tasa-arvoinen avioliittolaki mahdollistaa samaa sukupuolta olevien vanhempien perheessä kasvavan lapsen yhdenvertaisuuden toteutumisen ja vahvistaa heidän yhteiskunnallista asemaansa ja oikeuksiaan.
"
Lasten oikeuksien sopimuksessa perhe määrittyy hyvin lavesti "lapsen ja hänen vanhempiensa tai muiden laillisten huoltajiensa muodostaman yksikön ohella myös ylisukupolvisena suurperheenä tai muiden paikallisten tapojen mukaisena yhteisönä, jonka jäsenenä hän elää.", mikä jättää suuren liukumavaran yhdenvertaisten perhemuotojen välille. Mitään perhemuotoa ei siis voi asettaa lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta erityisasemaan ja tässä kokonaisvaltaisessa mielessä tasa-arvoinen avioliittolaki tulee pelkästään, ainoastaan ja vain vahvistamaan sateenkaariperheiden lasten oikeudellista asemaa ja edistämään heidän ihmisoikeuksien toteutumista.
Lapsen ensisijainen oikeushan on kasvaa "persoonallisuutensa täysipainoisen ja sopusointuisen kehityksen vuoksi perheessä onnellisuuden, rakkauden ja ymmärtämyksen ilmapiirissä".