Suhtaudummeko islamiin tulevaisuudessa samalla tavoin, kuin nykyisin suhtaudumme kristinuskon eri suuntauksiin, kuten ortodoksisuuteen, lestadiolaisuuteen, Jehovan todistajiin tai mormoneihin? Koemmeko islamin tulevaisuudessa vain yhtenä muotona uskoa samaan yhteiseen jumalaan.
Tällaisia ajatuksia herätti Paolo Coelhon kirjan Alkemisti lukeminen. Kirjassa Coelho sujuvasti sulautti yhteen kristinuskon, islamin ja new age –liikkeen. Kirjassa näiden eri uskonnollisten ilmiöiden yhteensulautuminen tapahtui huomaamatta ja jouhevasti. Kirjaa lukiessa kävi mielessä kysymys: ”Onko tämä meidän uskonnollisuutemme tulevaisuus?”
Paolo Coelhon kirja julkaistiin alun perin Brasiliassa jo vuonna 1988, joten se on kirjoitettu ennen aikaa, jolloin poliittinen vastakkainasettelu islamin ja kristinuskon välillä kärjistyi. Coelho ei aavistanut sitä ristiriitaa, jonka ääri-islamistiset liikkeet, syyskuun 11 päivän iskut, ja myöhemmin Al Qaida ja Isis ovat nostaneet esille. Kuitenkin ääri-islamilaisuuden esiinnousu ja kärjistävä vaikutus on todennäköisesti tilapäistä, ja kun islamin valtavirta alkaa jälleen nousta tietoisuutemme keskiöön, niin alamme todennäköisesti pitää islaminuskoisia vain yhtenä samaan Jumalaan uskovana hieman erilaisena ryhmänä.
Nykyisin puhutaan paljon islamofobiasta ja islamofobian lietsojista. Itse pidän tällaista islamofobialla pelottelua perusteettomana. Syynä on se, että keskiverto valtavirran muslimi on hyvin samanlainen perusarvoiltaan, kuin kristittyjen valtavirran edustajat. Valtavirran muslimit ovat niin samanlaisia kristittyjen valtavirran kanssa, että irrationaalista fobiaa ei pääse syntymään. Jos tarkastelemme rasismin historiaa, niin rasismin synnylle on tyypillistä se, että joku ihmisryhmä irrationaalisesti koetaan vaaralliseksi uhaksi valtaväestölle. Esimerkiksi juutalaiset ovat hyvin monesti nousseet rasismin kohteeksi, ja tällöin perusteet juutalaisten syrjimiselle ovat aina olleet hyvin irrationaalisia. Yhtä irrationaalisia, kuin se rasismi ja pelko oli, joka aikanaan Ruotsissa heräsi tattareita (lähinnä romaneita) kohtaan, joita kuitenkin oli vain muutama tuhat koko Ruotsin valtakunnassa. Rasismiin kuuluu oleellisesti rasististen pelkojen järjettömyys, ja nykyinen islamofobian lietsominen ei oikeastaan nosta mitään irrationaalista pelkoa esille, vaan islamofobiaa lietsotaan hyvin suoraviivaisesti terrorismin pelolla ja naisten aseman heikkoudella.
Paolo Coelhon visio kristinuskon, islamin ja new agen sulautumisesta on siinä mielessä perusteltu, että new age on jo sulautunut selkeästi kristinuskon kanssa. Esimerkiksi huomattava osa kristityistä ilmoittaa uskovansa sielunvaellukseen, vaikka sielunvaellusoppi on selkeässä ristiriidassa kristinuskon oppien kanssa. Aasialaiset, etenkin intialaiset uskonnolliset vaikutteet ovat tihkuneet jo länsimaiseen kristittyjen maailmankuvaan, ja esimerkiksi jooga, mietiskely, mindfulness ja kasvissyönti ovat arkea suomalaisillekin kristityille.
Tietenkin teologit ja uskonoppineet tuntevat tarkkaan perinteet ja uskonoppien erilaisuudet. Mutta kansan valtavirran uskonnolliset käsitykset ovat eri asia, kuin uskonnon asiantuntijoiden näkemykset. Kansan valtavirran paine kuitenkin tulee vaikuttamaan myös kirkkojen johdon ja asiantuntijoiden määrittelyihin, kuten on tapahtunut esimerkiksi naispappeuden ja tasa-arvoisen avioliiton suhteen.
Yhteensulautuminen ei liity ainoastaan uskontoihin, vaan nyt on meneillään koko maailman kulttuurien globaali yhteensulautuminen. Paikalliskulttuurit ovat koko ajan heikkenemässä, ja globaali yhteinen kulttuuri on vahvistumassa. Koko maailma muuttuu yhden yhtenäisen kulttuurin suuntaan. Jos katsotaan, että kristinusko on Euroopan ja Amerikan paikalliskulttuuria, ja islam Lähi-Idän ja Aasian paikalliskulttuuria, niin kun koko maailman kulttuurit ovat sulautumassa yhteen yhdeksi kulttuuriksi, niin samalla uskonnollisuuksien erot asteittain häviävät. Tulevaisuudessa häämöttää maailma, jossa vallitsee yksi ja yhtenäinen globaali kulttuuri ja ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla maailmassa. Muodostamme yhden globaalin kylän, jossa vallitsee yhtenäiskulttuuri.
Globaalin yhtenäiskulttuurin haittapuolena voi olla se, että suvaitsevaisuus erilaisuutta kohtaan vähenee. Nykyisin opimme olemaan suvaitsevaisia, koska meillä elää lomittain eri kulttuuriperintöä noudattavia ihmisiä, ja joudumme hyväksymään heidän erilaisuutensa. Mutta kun koko maailma on sulautunut yhteen yhtenäiskulttuuriin, niin ymmärrys tästä globaalista yhtenäiskulttuurista poikkeavia vastaan vähenee.