Vielä 25 -vuotta sitten pääsiäinen, kuten muutkin kristilliset juhlapyhät, olivat nuoren miehen mieleen. Pitkät vapaat mahdollistivat pitkät bileet. Alkoholia meni, maine kasvoi. Kunnes sekin meni. Nuoruudessa hengelliset asiat eivät kiinnostaneet. Miksi olisikaan. Kaikki rullasi. Liiankin hyvin. Ainakin näennäisesti.
24 –vuotiaana, kuolemaa väistettyäni, heräsin todellisuuteen. Kaikki oli koettu. Tyhjäksi todettu. Olin tapojeni vanki, kuin noiduttu. Olin riippuvainen. Haitalliset asiat hallitsi. Kyllä. Tein paljon pieniä rikoksia. Kyllä. Särjin työkseni sydämiä. Kyllä. Olin pahojen tapojeni vanki. Elin syntisesti. Niitin mitä olin kylvänyt. Tuskaa.
Kohtalon toverini Jani oli löytänyt sen, mitä itsekin hapuilin. Sisäisen rauhan. Tulevaisuuden toivon. Tasapainoisen elämän. Kaipasin samaa. Kesällä vuonna 1991 hakeuduin pääsiäisen sanoman äärelle. Saavuin seurakuntaan.
Kuuntelin sanomaa. En ymmärtänyt sitä, mutta tunsin sen. Rauha laskeutui. Sydän avautui. Tunnustin erheeni. Tunnustin syntini. Tunnustin, että ilman Kristusta ja Jumalaa en muuttua voi. Puolestani rukoiltiin. Itsekin rukoilin. Silloin se tapahtui. Kivisydän poistettiin. Rauha laskettiin.
Miksi sitä kutsutaan? Mitä pääsiäinen tarkoittaa? Kärsimys ristillä, puolesta syntisen, oli totta hetki jokainen. Jeesus Kristus teki sen, mitä itse aiemmin tiennyt en. Antoi Pyhän Hengen ja muutti sydämen.
Tämä oli tarinani. Kohtasin Kristuksen. Häpeä en. Tästä kaikki alkoi. Ilman pääsiäistä ei olisi sitä mitä nyt on. Kaunista vaimoa. Kauniita lapsia. Kotia. Merkityksellistä elämäntehtävää. Tasapainoista elämää.
Ilman ristiä. Ilman armoa. Ilman ylösnousemuksen toivoa. Kaikki on turhaa. Tuulen tavoittelua.
Jos kaipaat rauhaa. Jos kaipaat muutosta. Avaa sydämesi. Rukoile luojaasi. Päästä se aito pääsiäinen sieluusi.
Hyvää ja siunattua pääsiäisen aikaa!
"Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään. Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.
Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu." (Paavalin kirje roomalaisille 10:10-13)