Kuvitelkaa tilanne, jossa perhe asuu maalla lapsineen omakotitalossa. Toinen puoliso on töissä, toinen työttömänä. Pitäisikö tällöin työttömältä puolisolta ottaa työttömyyspäiväraha pois, jos hän ei haluaisi muuttaa yksin kaupunkiin töiden perässä? Tänä päivänähän korostetaan kaupungistumista ja halutaan, että ihmiset keskittyisivät niihin.
On häpeä, että laman aikanakin työttömien asioita hoidettiin paremmin. Emmekö tarvitse enää hyvinvointiyhteiskuntaa?
Eilen sosiaalisessa mediassa käytiin myös aiheesta keskustelua. Oli äänenpainoja, jotka halusivat, että tukia huononnettaisiin tai niitä ei myönnettäisi. Työpaikka kuin paikka olisi otettava vastaan, vaikka jäisit tulojen saannissa tappiolle. Näin joidenkin mielestä. Minusta työstä pitää saada muutakin kuin lämmintä kättä ja byrokraattista paperisotaa, vaikka työllä on myös muuta kuin rahallinen merkitys.
Vastikkeellisuus on toki hyvä asia, mutta käytännössä sen toteuttaminen vaatii lisää byrokratiaa. Pääosin julkinen sektori huolehtii tällä hetkellä esim. kuntouttavasta työtoiminnasta eikä sekään suju ongelmitta. Jos tätä laitetaan yritysten vastuulle, niin me palkkatyöntekijät olemme äkkiä huutamassa töidemme perään.
On hyvä, että meillä on ansiosidonnainen päiväraha. Muutoin köyhyysongelma räjähtäisi käsiin ja viimeinenkin ostovoima menisi. Jokainen voi itse laskea, miten ”ruhtinaallisesti” pärjäisi työttömyysturvalla. Ehkä tosiasioiden tunnustaminen vähentäisi aiheetonta kateutta.
Työministerille ja hallitukselle pitää nyt saada painetta. On hyvä, että rakenteellisia uudistuksia suunnitellaan. Mutta nyt tarvitaan ensiavuksi mm. palkkatukimäärärahoja, jotka tulee saada lisäbudjettiin. On erinomaista, kuinka Yle nosti eilen työttömyysteeman monipuolisesti esille.
Asiasta pitää puhua ja toimia sekä lopettaa työttömien syyllistäminen. Syyllistämisestä kärsivät kaikki työttömät. Ei työhaluinen aina saa töitä. Omana esimerkkinä voin mainita, että korkeakoulutettuna en kelvannut henkilöstövuokrausyritykselle kaupan kassaksi.
Etenkin nuorten tilanteesta olen huolissani. Nuorten tulisi saada kohtuuajassa valmistuttuaan työpaikka, jotta käydystä koulutuksesta on hyötyä. Mutta ei tähänkään rohkaise se, että toimeentulotuella olevilta vähennetään satasenkin työtulot kokonaisuudessaan.
Eilen nostettiin esille myös se, että meille on tällä vauhdilla tulossa pienituloisten ja köyhien eläkeläisten joukko. Eikö tämän pitäisi jo havahduttaa? Kuka haluaa olla työttömänä ja pienituloisena, jos tietää, että saa olla sitä elämänsä loppuun asti?
