Voiko olla niin, että terrorismi on käytännössä ainoa vaikuttava "oppositionaalinen" voima nykyisyyden vetotavalle täällä länsimaissa, jne?
Suomessa oli jotain terrorismia historiassa, ja on ollut monenlaista uppiniskoittelijaa suhteessa mm kirkkoon, jne, tosin he ovat nyttemmin sankareita, eivät niinkään terroristeja.
Jos nykyinen terrorisminimike on jo sillä tavoin vaikea, ettei sen alle nimettyjä enää osata laskea samalla tapaa hyväksyttäväksi millään muotoa? Silti funktio olisi jotakuinkin sama.
Tarkoitan esim sitä, että jos valta on hajaututempaa, on sitä vastaan sotimisen muoto epäselvempää, jos ylipäätään mahdollista. Käytännössä silmittömyys ilmenee, ja tätä korostetaan ei-terrorismipäädyssä.
Valta on lonkeroitunut yhtä tehokkaasti kansan keskuuteen kuin mitä terrroristeiksi kutsutut tekevät kun menevät siviilien keskuuteen, jotta heitä olisi vaikeampi pommittaa pihalle.
Entä jos terrorismissa on ainoa mahdollisuus, joka on enää olemassa? Siis käytännössä. Melko epäsovinnainen arvelu, tosin voi olla miettimisen arvoinen.