Helsingin Sanomat uutisoivat eilen 4.4.2016, että nuorten alle 18-vuotiaiden kesätyöt alkavat olla lopussa. Nuorten alle 18-vuotiaiden työntekoa rajoitetaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella, joka sallii alle 18-vuotiaille vain erikseen määriteltyjä kevyitä töitä. On kohtuutonta holhousta, että 17-vuotiaat eivät saa työskennellä esimerkiksi valintamyymälän kassalla.
Vaadin nuorten alle 18-vuotiaiden työnteon vapauttamista loma-ajoilta. Ikärajojen avaamisen tavoitteena on saada nuorille enemmän työpaikkoja, joita hakea. Nuorille ei ole tarvetta avata omia työehtosopimuksia jatkossakaan, mutta paikallisesti tulee olla mahdollista sopia esimerkiksi lyhemmistä työajoista. Paikallisen sopimisen myötä työnantajalla on vastuuta myös siitä, että nuoren osoitetut tehtävät eivät ole hänelle liian raskaita.
Nykyjärjestelmän rajoitusten vuoksi nuoret hyppäävät työmarkkinoiden armoille yhdessä yössä täytettyään 18 vuotta. On kummallista, että samaan aikaan kun työkokemuksen merkitys korostuu työtä hakiessa, nuorten työntekoa pyritään rajoittamaan erilaisilla lisänormeilla. On syytä olettaa, että alaikäisten työrajoitukset viivästyttävät työkokemusta ja vaikeuttavat ensimmäisen työpaikan saamista. Ne rajaavat nuoria työntekijöitä työmarkkinoiden ulkopuolelle.
Keinotekoisten ikärajojen sijaan vastuuta huolehtia nuorten hyvinvoinnista tulee siirtää yhä vahvemmin tulevaisuuden kuntien ohjaavien hyvinvointiasemien tehtäväksi. Työssä jaksamisessa on loppujen lopuksi kyse työkyvyn opettelusta ja järjenkäytöstä. On totta, että työrajoitusten perustelut vastuullisesta työllistämisestä ja loppuun palamisen riskeistä tulee ottaa tosissaan, sillä vielä kokematon nuori työntekijä ei välttämättä tunnista väsymisensä merkkejä. Työkykyä tulee opetella ajoissa ja yhdessä asiantuntijoiden ja perheen tuen kanssa.
