YLE:n Suomi teko sai minut miettimään sitä, mikä meillä on sankaruutta.
Sankariksi tullakseen suomalaisen on oltava kohtuuton. Kohtuuttoman positiivinen, kohtuuttoman tulevaisuususkoinen, kohtuuttoman pessimistinen, kohtuuton alkoholisti, kohtuuton terveysintoilija, kohtuuton onnistuja, kohtuuton epäonnistuja, kohtuuttoman hyvä isä tai äiti, kohtuuttoman rikas tai kohtuuttoman köyhä.
Tämä todistaa, että tolkun ihmisellä ei ole sankaripaikkaa. Kohtuun ihminen voi olla sankari vain oltuaan ensin kohtuuton. Suurin sankari on se, joka kohtaa kohtuuttoman menestyksen jälkeen kohtuuttoman epäonnistumisen ja lopulta onnistuu löytämään kohtuuden. Menestynyt urheilija, josta tulee alkoholismin jälkeen parantunut rakastava perheenisä on täydellinen sankari. Nousu, pudotus, tasapaino.
Huutelemme arjen sankarien perään, mutta emme pidä heitä sankareina. Itse asiassa arjen sankari, joka ei ole missään asiassa erityisen hyvä, mutta on keskimäärin ok, ei ole sankari. Valitettavasti hän on vain tavis meidän sanakaruusasteikollamme. Jos tämä tavis on alalla, jossa korostetaan itse tehtyä menestystä, hän putoaa luuseriksi. Väärässsä seurassa toisen sankari on toisen epäonnistuja. Sellaisia me olemme
Toki poikkeustapauksissa tolkun tyyppikin voi olla sankari. Se on mahdollista, jos tolkun tyyppi on ihan kohtuuttoman kohtuullinen. Ei juo kuin lasillisen viiniä, leikkii joka ilta lasten kanssa, siivoaa kämpän, tekee työnsä hyvin, on superpositiivinen ja aktiivinen yhteisönsä jäsen ja mielellään komea tai kaunis. - No rumakin voi olla kohtuullisuudessaan erinomainen esimerkki, mutta ei tavallisen kaunis.
Taviksesta ei saa mitään särmää.
Tai onko niin, että olemme niin sokeita, että emme näe niitä taviksia, josta on sankareiksi? Jos olemmekin latteuksien vankeja? Toistamme ikiaikaisia lauseita suomalaisuudesta, suomalaisesta sisusta, suomalaisesta me hengestä, suomalaisuuden tukemisesta, suomalaisena olemisesta?
Jos meille onkin jäänyt päälle vanha grammarin levy, joka toistaa: "Suomalaisuus on jotenkin erityistä". Jokainen kulttuurihan on erityistä. Jokaisessa kulttuurissa on hyvää ja huonoa.
Sankaruus voisi olla sitäkin, että lopettaisimme kumartamasta yleistyksille, jotka tekevät meistä väärällä tavalla omahyväisiä. Se voisi olla sitä, että arvostaisimme latteuksien sijaan syvällistä ajattelua. Sitä että miellyttämisen tai valittamisen sijaan arvostaisimme punnitusti hyvin valittua keskitietä. Ymmärtäisimme että kohtuus olisi enemmän.
Keskitiellä kulkeminen on nimittäin se vaativin asia. Yritäpä saada ihmiset puolellesi kosiskelematta tai provosoimatta. Yritä nousta alasi ykköseksi tekemättä liikaa ylitöitä. Yritäpä tulla alkoholistien puhemieheksi juomatta itseäsi melkein hengiltä. Yritä tulla hyväksi isäksi luopumatta ystävistä, työstä ja harrastuksista. Yritä tulla hyväksi ihmiseksi tekemättä tyhmiä tekoja.
Ihminen joka kykenee tekemään tuon edellisen, on paljon suurempi sankari, kuin kukaan muu.