Venäjän kansallisen talkoopäivän 12.4. syntyhistoriasta
Leninin ”Suuri aloite” ja porvarihallituksen kutsu ”talkoisiin”
*
Avainsana: Subbotnik = voluntary unpaid working Saturday. – Vapaaehtoinen palkaton lauantaina tehtävä talkootyö.
Katso lisää: https://en.wikipedia.org/wiki/Subbotnik - Kenties jotenkin Venäjä-suhteitamme kuvastaen tätä(kään) venäjää koskevaa artikkelia ei ole saatavana suomalaisen wiki-juttuna. Kuitenkin Subbotnik on käsittääkseni aivan keskeisiä käsitteitä Venäjän/Neuvostoliiton kansalaisyhteiskunnan suhteessa keskusvaltaan, siis ihan ytimessä (VH). Katso myös; https://en.wikipedia.org/wiki/Working_Saturday
*
Kummallisia, mutta ei niinkään satunnaisia, yhtäläisyyksiä on havaittavissa erilaisiin ideologioihin ja valtiorakenteisiin liittyvässä retoriikassa ja aktivoinnissa, jota kulloinenkin johto suuntaa kansalaisille, ja tekee sen lähes samoin sanoin, ”yhteisen edun” nimissä.
Hyvän esimerkin tästä saamme kun asetamme vieretysten nykyisen hallituksen puheen silloin kun se kutsuu kaikkia yhteisiin talkoisiin, ja Leninin 1919 lanseeraama Suuri aloite, jolla oli tarkoitus vakinaistaa ja – samalla pakollistaa, aloitteessa muotoillut ”Kommunistiset talkoot”, ideologisesti väritetty ilmaistyö.
Käytännössä kutsu on tietenkin kohdistetaan aina rahvaalle, ja se pyrkii edellyttämään tältä epäitsekästä ja uhrautuvaa käytöstä – sellaista, jota kilpailuhenkinen ja menestyshakuinen johto ei omalta osaltaan edes harkitse noudattavansa.
Mielenkiintoisen vertailukohdan nykysuomalaisiin ”talkoisiin” tarjoaa Venäjän kansallinen talkoopäivä, jota taas vietetään 12.4.
Tämän päivän syntyhistoria voidaan hahmotella seuraavaan tapaan.
*
Tapahtui, että 12. päivä huhtikuuta 1919 Moskova-Sortirovoshnaja –ratapihan viisitoista työntekijää korjasi eräänä lauantai-yönä kolme höyryveturia, ilman mitään korvausta. Siis talkoilla, väittämän mukaan ihan spontaanisti.
*
Tämä pieni inhimillinen teko olisi kaiketi vaipunut unohduksen yöhön, ellei joku olisi tarttunut siihen. Ja vienyt ideaa eteenpäin niin, että merkittävästi isompi kollektiivi ratatyöntekijöitä suoritti oman talkoonsa.
Ellei sitten kaiken takana ollutkin puolueen ”ohjaava käsi”.
*
Tämä isompi tempaus puhkaisi jo julkaisukynnyksen.
Nimittäin Pravda julkaisi 17. päivänä toukokuuta 1919 viitteellisen nimimerkin, eli ”tov. A.Z”:n artikkelin ”Työ vallankumoukselliseen tapaan (Kommunistinen lauantai)”.
Pravda oli Venäjän Kommunistisen puolueen (VKP) Keskuskomitean äänenkannattaja. Olettaa saattaa, että koko prosessin takana oli ”ohjaava käsi”, koska muutoinhan näinkin huomattava julkisuus, pitkä ja valmistelunoloinen artikkeli tuskin olisi löytänyt tietään valtakunnan ykkösfoorumille.
*
Näin asia olikin.
VKP:n Keskuskomitea oli nimittäin aiemmin keväällä julkaissut kirjeen työstä ”vallankumoukselliseen tapaan”, joka antoi ainakin innokkaimmille kommunistisille järjestöille ja kommunisteille sysäyksen toimenpiteisiin.
Niinpä, A.Z.:n mukaan, ”yleisen innostuksen valtaamina monet rautatieläiskommunistit pyrkivät rintamalle, mutta suurin osa heistä ei voinut jättää vastuunalaisia toimipaikkojaan eikä keksi uusia vallankumouksellisia työnteon menetelmiä.”
Niinpä sitten ”eri paikkakunnilta saapuneet tiedot mobilisointityön hitaudesta sekä virastokankeus pakottivat Moskovan – Kazanin rautatien rata-alueen kiinnittämään huomiota rautatien talouskoneistoon. Osoittautui, että kiireelliset tilaukset ja veturien korjaustyöt viivästyvät työvoiman vähyyden ja alhaisen työtehon vuoksi”.
*
Mitä sitten tapahtui?
Toukokuun 7. päivänä 1919 Moskovan – Kazanin rautatien rata-alueen kommunistien ja myötämielisten yleisessä kokouksessa asetettiin kysymys siten, että Koltsakin (vastavallankumouksellisen itäisen rintaman komentaja) voittamiseksi on siirryttävä sanoista tekoihin.
Tehty ehdotus kuului näin:
”Vaikean sisäisen ja ulkoisen tilanteen vuoksi, saadakseen yliotteen luokkavihollisesta kommunistien ja myötämielisten tulee jälleen kannustaa itseään ja luovuttaa lepoajastaan vielä yksi tunti työhön, toisin sanoen pidentää työpäiväänsä yhdellä tunnilla, laskea nämä tunnit yhteen ja tehdä lauantaina yhdellä kertaa 6 tuntia ruumiillista työtä luodakseen viipymättä reaalisia arvoja. Katsoen, ettei kommunistien tule säästää terveyttää eikä henkeään, kun kysymyksessä ovat vallankumouksen saavutukset, työ tehdään maksutta. KOMMUNISTINEN LAUANTAI otetaan käytäntöön koko rata-alueella siihen saakka, kunnes Koltsak on lopullisesti voitettu”.
Kokouksen menosta todetaan lakonisesti:
”Vähäisen epäröinnin jälkeen tämä ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti”.
*
Kommenttina voisi tähän sanoa,
että tämä neropatillinen teksti on täysin sellaisenaan, vain pari-kolme avainsanaa muuttamalla, sovellettavissa tähän nykyiseen tilaan, jossa Suomi on, ja millaisella retoriikalla nykyinen hallituksemme pyrkii ”motivoimaan” ja ohjaamaan Suomea ja suomalaisia. Vedotaan vaikeaan sisäiseen ja ulkoiseen tilanteeseen, ja saadakseen yliotteen talouden näivetystaudista, meidän ”tulee jälleen kannustaa itseämme”, - ja ”luovuttaa lepoajastamme” yhteiseen pottiin, ”toisin sanoen pidentää työpäiväämme”, - ja mikä ”miellyttävintä” – tämä lisätyö ”tehdään maksutta”. Aika lailla tuttu poljento, meinaan. Ja tämä tiukennus voimaan toistaiseksi, kunnes ”Lama on lopullisesti voitettu”.
Olennainen ero on se, että Moskova-Kazan rata-alueen työmiehillä ei keväällä 1919 tainnut olla vaihtoehtoja. Niinpä, ”vähäisen epäröinnin jälkeen tämä ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti”. Vallankumouksen vakiinnuttamisvaiheessa, jossa valtakunnassa riehui sisäinen sota, tämä yksimielisyys lienee luonteeltaan enemmänkin kosmeettinen, kuin efektiivinen.
*
Näin 97:n vuoden jälkeen on tapausten kulkua selostavan tekstin lukeminen säilyttänyt täyden mielenkiintonsa. Kas, näin kuvataan seuraavaa vaihetta:
”Lauantaina toukokuun 10. päivänä (1919) kello 6 illalla kommunistit ja myötämieliset tulivat työhön kuin, sotilaat, rivistäytyivät, ja mestarit eivät heidät järjestäytyneesti työpaikoille.
VALLANKUMOUKSELLISEEN TAPAAN tehdyn työn tulokset ovat NÄHTÄVISSÄ. Oheenliitetyssä yhteenvedossa on osoitettu työpaikat sekä tehdyn työn luonne.
Työn kokonaisarvo on normaalipalkan mukaan 5.000.000 ruplaa, ylityöpalkan mukaan 1½ kertaa suurempi.
Työn voimaperäisyys oli lastauksessa 270 prosenttia korkeampi kuin tavallisilla työläisillä. Muissa töissä työn voimaperäisyys oli suunnilleen samanlainen.
Työvoiman vähyydestä ja virastokankeudesta johtuvat (kiireellisten) tilausten viivästymiset seitsemästä päivästä kolmeen kuukauteen on poistettu.
Työtä tehtiin huonokuntoisilla välineillä (jotka olivat helposti korjattavissa), mikä viivästytti eri tyhmiä 30-40 minuutilla.
Töiden johtamista varten jätetty henkilökunta ehti hädin tuskin järjestää uusia töitä, eikä liene paljonkaan liioittelua iissä vanhan työmestarin sanoissa, että KOMMUNISTISENA LAUANTAINA tehtiin työtä yhtä paljon kuin valveutumattomat ja holtittomat työläiset tekevät kokonaisessa viikossa.
Koska töihin osallistui myös muita vilpittömiä neuvostovallan kannattajia ja tällaisten henkilöiden tulvaa odotetaan tulevinakin lauantaipäivinä ja kun muutkin kaupunkipiirit haluavat seurata Moskovan – Kazanin radan rautatieläiskommunistien esimerkkiä, koskettelen yksityiskohtaisemmin talkoiden järjestelypuolta eri työpaikoilta saapuneiden tietojen perusteella.”
Jatkoselostuksesta ilmenee, että tähän mahtavaan ”ihmismuurahaisten” työrykäisyyn osallistui ”satakunta kommunistia”, jotka talkoopäivän päätteeksi väsyneinä, mutta iloisina kajauttivat Kansainvälisen. Ainakin minulle jäi talkoopäivän kokonaisosanotto hieman hämäräksi, koska toisaalla todettiin, että ”työhön osallistuneista oli noin 10 prosentti kommunisteja, näiden työpaikkojen vakinaisia työntekijöitä”. Oliko kokonaishenkilömäärä sitten noin tuhat? Miten kävi niiden, jotka eivät kuuluneet ”kommunisteihin tai myötämielisiin”?
Talkooselonteon liitteenä olevasta taulukosta nähdään, että työläisten lukumäärä ”Kommunistisen lauantain” töissä oli 205 henkilöä, ja heidän työtuntiensa summa 1.014 tuntia, eli noin 5 tuntia/henkilö.
Sinänsä esitetyt luvut antavat aihetta aprikointeihin: onko tässä nyt ”hyvän asian” nimissä vähän kaunisteltu kuvioita, miten surkeita ”valveutumattomat ja holtittomat työläiset” ovatkaan, jos satunnaiset talkoolaiset hetken huumassa ylittävät heidän vakiosuorituksensa, ”työn voimaperäisyyden”, - mitä se sitten tarkemmin ottaen tarkoittaakaan – noin 270 prosentilla? Sehän menee kai näin: jos normityösuoritus on 100, niin talkoolaisen suoritus ollessaan ”270 prosenttia korkeampi” lienee sitten 370, eli miltei nelinkertainen!
*
Mutta ”ahkerien muurahaisten” marssi ei jäänyt tähän.
Jo kolme päivää myöhemmin, eli 20.5.1919 julkaisi Pravda uuden artikkelin, jossa nimimerkki, ”tov. N.R.” arvioi tätä erinomaista ”seuraamisen arvoista esimerkkiä” seuraavin sanoin:
”Tällainen kommunistinen työskentely ei ole harvinaista. Tiedän sellaisia tapauksia sähkölaitokselta ja eri rautateiltä. Nikolain rautatiellä kommunistit tekivät ylitöitä monta yötä kääntölavalta suistuneen veturin nostossa; Pohjoisella radalla kaikki kommunistit ja myötämieliset tekivät talvella monena sunnuntaina työtä puhdistaen raiteita lumesta; useiden tavara-asemien puoluesolujen jäsenet tekevät öisin tarkastuksia asemalla kuljetustavaroiden varastelun ehkäisemiseksi, mutta tällainen työ on ollut satunnaista ja epäsäännöllistä. Toverit kazanilaiset ovat tuoneet tähän työhön sitä uutta sisältöä, mikä tekee sen järjestelmälliseksi ja vakinaiseksi. ”Siihen saakka, kunnes Koltsak on lopullisesti voitettu”, päättivät toverit kazanilaiset ja siinä on heidän työnsä koko merkitys. He ovat pidentäneet kommunistien ja myötämielisten työpäivää tunnilla koko sotatilan ajaksi; samalla he näyttävät esimerkkiä tuottoisasta työstä”.
Jatko onkin arvattavissa:
”He ovat jo saneet ja heidän PITÄÄ saada yhä uusia seuraajia. Aleksanterin rautatien kommunistien ja myötämielisten yleinen kokous käsitteli sotatilannetta sekä toverien kazanilaisten päätöstä ja päätti:
Ottaa käytäntöön ”talkootyöt” Aleksanterin rautatien kommunistien ja myötämielisten keskuudessa.Ensimmäiset talkoot pidetään toukokuun 17. päivänä (1919).
Järjestää kommunisteista ja myötämielisistä esimerkillisiä malliryhmiä, joiden tulee näyttää työläisille, miten pitää työskennellä ja mitä todella voidaan saada aikaan nykyisillä materiaaleilla, työvälineillä ja ravinnolla.”
*
Ja niinpä taasen jo kolmen päivän kuluttua eli 23.5.1919 Pravda tiedotti, että
”Toukokuun 17. päivänä pidettiin Aleksanterin rautatiellä ensimmäiset kommunistiset ”talkoot”. Yleisen kokouksen päätöksen mukaisesti 98 kommunistia ja myötämielistä teki 5 tuntia palkatonta ylityötä saaden ainoastaan oikeuden toiseen maksulliseen päivälliseen, jonka kera annettiin kullekin talkoolaiselle, kuten ruumiillisen työn tekijälle, puoli naulaa leipää samasta maksusta.”
Työn tuotoksista todettiin nyt:
”Vaikka työ oli huonosti valmisteltu ja huonosti järjestetty, niin silti TYÖN TUOTTAVUUS OLI 2-3 KERTAA TAVALLISTA KORKEAMPI”.
Tässä esimerkkejä:
Viisi sorvaria teki neljässä tunnissa 80 akselia. Työn tuottavuus oli tavalliseen verrattuna 213 %.
20 sekatyöläistä koksi 4 tunnissa vanhaa materiaalia 600 puutaa ja 70 vaununjousta, painoltaan 3½ puutaa kukin, kaikkiaan 800 puutaa. Työn tuottavuus oli tavalliseen verrattuna 300 %.
Selityksenä todettiin:
”Toverit selittävät tämän sillä, että tavallisena työaikana tehtävä työ on kyllästyttävää, ikävystyttävää, kun taas talkoissa tehdään työtä mielihalulla ja innostuksella. Muta nyt hävettää tehdä tavallisenakaan työaikana vähemmän kuin kommunistisissa talkoissa.”
”Monet puolueeseen kuulumattomat työläiset ilmoittivat nyt haluavansa osallistua talkoisiin. Veturimiehistöt tarjoutuivat ottamaan ”hautausmaalta” veturin, korjaamaan sen talkootöinä ja laskemaan liikkeelle”.
Tämä herättää monensuuntaisia aatoksia.
Ehkä tämä kertoo jotain yleispätevää työn psykologisista ulottuvuuksista?
Ainakin työn mielekkyyden puute ”tavallisena työaikana” erottautuu tässä suorastaan silmiin pitävänä. Mitkä syyt ja tekijät tämän aiheuttavat jäänee tarkemman pohdinnan alle, mutta jonkinasteisesta ”vieraantumisesta” voinee puhua?
*
”Kommunistiset talkoot” pysyttelivät Pravdan otsikoissa jatkossakin, ja miksipä eivät, olihan tässä pintakuvion takana selvä poliittinen ohjaus, jolla viriteltiin laajempaa operaatiota.
Kesäkuun 7. päivänä 1919 Pravdan sivuilla kirjoitti toveri D. Djatsenko, otsikkonaan osuvasti ”Talkoolaisen muistiinpanoja”. Teksti on maalaileva kuvaus, miten höyrykattilaa siirretään neljännes tai kolmannes virstan matkan päähän. Satunnainen haitaristi yllytetään soittamaan kurtullaan, ja musikantilla ilmeneekin ”kaunis tenori”. Korjataan junavaunuja, välillä luikataan laulua. ”Työ sujuu, yö pimenee, soihdut palavat kirkkaasti. Pian lopetamme työn. Osa tovereita istahtaa pyöränakselin päälle ja hörppii kuumaa teetä. Toukokuinen yö on raikas ja uuden kuun sirppi loistaa kauniina taivaalla. Leikinlaskua, naurua, tervettä huumoria.
”Toveri G., lopeta jo työ, kyllä se riittää, kun olet korjannut 13 vaunua!”
Mutta toveri G:stä se on vähän.
Teenjuonti lopetetaan, viritämme voitonlaulumme, lähdemme portille..”
*
Toukokuun 31. päivänä 1919 Tverissä pidetään ensimmäiset kommunistiset talkoot. Ja Saratovissa 5.6.1919. Pravda uutisoi luonnollisesti myös näistä.
*
Sitten tulee bingo.
VKP:n johtaja V.I. Lenin julkaisee 28. päivä kesäkuuta 1919 Pravassa laajanpuoleisen artikkelin:
”SUURI ALOITE. – Työläisten sankaruudesta selustassa.
”Kommunististen talkoiden” johdosta”
Artikkelinsa alussa Lenin siteeraa laajasti Pravdan talkoo-artikkeleita yksi toisensa jälkeen. Motivoivana taustoituksena hän toteaa – ilman kaunistelua:
”On luonnollista ja kiertämätöntä, että ensi aikoina proletaarisen vallankumouksen jälkeen meitä kiinnostaa eniten pää- ja perustehtävä, porvariston vastarinnan lannistaminen, riistäjien voittaminen, heidän salaliittonsa kukistaminen (esimerkiksi ”orjanomistajien salaliitto” Pietarin luovuttamiseksi, johon osallistuivat kaikki mustasotnialaisista ja kadeteista mensevikkeihin ja eserriin asti).
(Välihuomautus; Pietarin luovuttamisesta; Krasnaja Gorkassa 1919 puhjennut suuri salaliitto, jonka tarkoituksena oli Pietarin luovuttaminen, syntyi epäilemättä elintarvike- ja sotatilanteen kärjistymisen seurauksena, ja ”tulee lähiaikoinakin aiheuttamaan vastavallankumouksellisten yritysten voimistumista”, kuten Lenin kirjoitti 9.7.1919. Pietarin salaliittoon osallistuivat: Uudestisyntymisen liitto ja kadetit, mensevikit ja oikeistoeserrät; siihen osallistuivat myös vasemmistoserrät, tosin erikseen mutta osallistuivat kuitenkin. Mainitun ”Venäjän uudestisyntymisen liitto”, joka oli vastavallankumouksellinen järjestö, perustajinaan kadetit, ”kansansosialistit”, oikeistoeserrät ja mensevikit, ja joka oli suoranaisessa yhteydessä ulkomaisiin lähetysasemiin ja vakoilujärjestöihin. Liitto asetti tehtäväkseen neuvostovallan aseellisen kukistamisen ja kapitalistisen järjestelmän palauttamisen. VH)
Leninin teesi on tämä:
”Proletariaatin diktatuuri - - ei ole pelkästään riistäjiin kohdistettua väkivaltaa eikä edes pääasiassa väkivaltaa. Tämän vallankumouksellisen väkivallan taloudellisena perustana, sen elinvoimaisuuden ja menestyksen takeena on se, että proletariaatti edustaa ja toteuttaa työn yhteiskunnallista organisaatiota, joka on korkeammantyyppistä kapitalismiin verrattuna. Siinä on asian ydin. Siinä on kommunismin voiman lähde ja sen kiertämättömän täydellisen voiton tae.”
Kansakuntien käsitysten kiteytymisen taustatekijöistä Lenin mainitsee näin:
”Imperialistinen sota – toisin sanoen kymmenen miljoonan ihmisen surmaaminen sen kysymyksen ratkaisemiseksi, englantilainenko vai saksalainen pääoma pääsee etutilalle koko maailman ryöstämisessä – kärjisti, laajensi ja syvensi tavattomasti noita koettelemuksia, pakotti tajuamaan ne. Tästä johtuu väestön valtaenemmistön ja varsinkin työtätekevien joukkojen kiertämätön myötätunto proletariaattia kohtaan sen vuoksi, että se sankarillisen rohkeasti, vallankumouksellisella säälimättömyydellä kukistaa pääoman ikeen, kukistaa riistäjät, tukahduttaa niiden vastarinnan, raivaa verensä hinnalla tietä luodakseen uuden yhteiskunnan, jossa ei tule olemaan sijaa riistäjille”.
Laajakaarisesti Lenin vetää tämän nuotan seuraavin johtopäätöksin:
Voiton saamiseksi, sosialismin luomiseksi ja vakiinnuttamiseksi proletariaatin on ratkaistava kahtalainen eli kaksiyhteinen tehtävä:sen pitää ensinnäkin innoittaa pääomaa vastaan käymänä vallankumoustaistelua rajattomalla sankaruudella… ja;
toiseksi vetää mukaansa kaikki työtätekevien ja riistettyjen joukot sekä kaikki pikkuporvarilliset väestökerrokset uuden taloudellisen rakennustyön tielle…
Tämä toinen tehtävä on vaikeampi kuin ensimmäinen, sillä sitä ei voida missään tapauksessa ratkaista yhden innostuksenpuuskan sankaruudella, vaan se vaatii mitä pitkäaikaisinta, sitkeintä ja vaikeinta joukkoluontoisen ja ARKISEN työn sankaruutta.”
*
Tästä sitten päädytäänkin ”Kommunistisiin talkoisiin”, niiden vakiinnuttamiseen kansakunnan viikko-ohjelmaan.
Lenin tehostaa, ja luo samalla legendaa:
”..voimme sanoa, että Moskovan – Kazanin rautatien työläiset Moskovassa toukokuun 10. päivänä 1919 järjestämillä ensimmäisillä kommunistisilla talkoilla on suurempi historiallinen merkitys kuin yhdelläkään Hindenburgin tai Fochin ja englantilaisten (ensimmäisen maailmansodan ylipäälliköitä lännessä, VH) saavuttamalla voitolla vuosien 1914-1918 imperialistisessa sodassa.”
” ”Kommunistiset talkoot” ovat sen vuoksi niin merkityksellisiä, että niiden aloitteentekijät eivät suinkaan olleet poikkeuksellisen hyvissä oloissa eläviä työläisiä, vaan eri alojen ammattitaitoisia ja myös ammattitaidottomia työläisiä, sekatyöläisiä, joiden elinolot ovat TAVALLISET, toisin sanoen KAIKKEIN RASKAIMMAT. Me kaikki tiedämme hyvin sen perussyyn työn tuottavuuden alenemiseen, joka on havaittavissa ei vain Venäjällä, vaan kaikkialla maailmassa: imperialistisen sodan aiheuttama hävitys ja köyhtyminen, katkeruus ja väsymys, taudit ja aliravitsemus. Viimeksi mainittu on tärkeysjärjestyksessä ensi sijalla. Nälkä – siinä on syy.”
*
Lenin tähdentää työn tuottavuuden merkitystä, tuottavuuden kohottamisen tärkeyttä.
”Kommunismi on vapaaehtoisten, tietoisten, yhteenliittyneiden, uudenlaisia teknistä välineistöä käyttävien työläisten työn tuottavuutta, joka on korkeampaa kuin kapitalistisen työn tuottavuus.
Kommunistiset talkoot ovat tavattoman arvokkaita KOMMUNISMIN TOSIASIALLISENA alkuna, ja se on suuri harvinaisuus, sillä me olemme sellaisella asteella, jolloin ”otetaan vasta ENSIMMÄSIÄ ASKELIA kapitalismista kommunismiin siirtymistä varten” (kuten puolueohjelmassamme aivan oikein sanotaan).
Kommunismi alkaa siellä, missä ilmaantuu uhrautuva, raskaan työn voittava TAVALLISTEN TYÖLÄISTEN huolenpito työn tuottavuuden kohottamisesta, huolenpito siitä, että varjellaan JOKAISTA PUUTAA VILJAA, HIILTÄ JA RAUTAA sekä muita tuotteita, jotka eivät koidu työntekijän omaksi eivätkä heidän ”lähimmäistensä” hyödyksi, vaan joutuvat ”etäisille”, se on koko yhteiskunnalle, ensin yhdeksi sosialistiseksi valtioksi, sitten Neuvostotasavaltojen Liitoksi yhdistyneille kymmenille ja sadoille miljoonille ihmisille”.
*
Sitten Lenin vielä vetää rajalinjaa valevasemmistoon:
”Todellisen kommunismin ”kaavat” eroavat Kaytskyjen, mensevikkien ja eserrien sekä heidän rakkaitten berniläisten ”veljiensä” mahtipontisesta ja juhlallisesta sanahelinästä juuri siinä, ett niissä kaiken lähtökohtana ovat TYÖEHDOT. Vähemmän jaarittelua ”työtätekevistä kansankerroksista”, ”vapaudesta, tasa-arvoisuudesta, veljeydestä”, ”kansanvallasta” ja muusta sen tapaisesta; meidän päiviemme tietoinen työläinen ja talonpoika huomaa näissä mahtipontisissa fraaseissa porvarillisen intellektuellin harjoittaan petkutuksen yhtä helposti kuin elämää kokenut henkilö luotuaan silmäyksen jonkun ”paremman ihmisen” moitteettoman ”sileään” naamaan ja ulkomuotoon määrittelee heti ja erehtymättä: ”Kaikesta päättäen veijari”.
Vähemmän korulauseita, enemmän tavallista ARKISTA työtä, huolenpitoa vilja- ja hiilipuudasta!”
*
Selostettuaan naisen asemaa ja erinäisiä tuotantolukuja, Lenin tähdentää:
”On tarkoin ajateltava ”kommunististen talkoiden” merkitystä, jotta tästä suuresta aloitteesta voitaisiin ottaa varteen kaikki niiden antama erittäin tärkeät käytännölliset opetukset.”
Varsinainen pukinorkka tulee laajan artikkelin loppupuolella, jossa Lenin kirjoittaa:
” ”Kommunististen talkoiden” suurta aloitetta tulee käyttää höydyksi toisessakin suhteessa (se ensimmäinen suhde on talkoiden vakiinnuttaminen, vh), nimittäin puolueen PUHDISTAMISEKSI.
On aivan kiertämätöntä, että ensi aikoina kumouksen jälkeen, jolloin suuri joukko ”rehellistä” ja mielialoiltaan poroporvarillista väkeä suhtautui erikoisen pelokkaasti asioihin, jolloin koko porvarillinen sivistyneistö kauttaaltaan, mensevikit ja eserrät tietysti mukaan luettuina, harjoitti sabotaasia tehden renginpalveluksia porvaristolle, oli aivan kiertämätöntä, että hallitsevaan puolueeseen tunkeutui seikkailijoita ja muita erittäin vahingollisia aineksia.
Ainoatakaan vallankumousta ei ole tapahtunut eikä voi tapahtua ilman sitä. Koko kysymys on siinä, että hallitseva puolue, joka nojaa terveeseen ja voimakkaaseen edistyneimpään luokkaan, osaisi suorittaa riviensä puhdistuksen”.
Eli Lenin oli huolissaan vallankumoustaistelun kallistuessa bolshevikeille, puolueen riveihin tälläytyneistä ”epäpuhtaista” aineksista, teko-bolshevikeista, silmänpalvojista, oman nahan pelastajista yms. Heidät piti savustaa puolueesta ulos. Alkeellisena uskollisuuden ja aatteellisuuden mittarina ”Kommunistiset talkoot” toimi ensi asteen portinvartijana, ainakin pahimmat kameleontit se karsi ulos.
Mutta työ jatkuu, sen on jatkuttava.
Lenin kiteyttää:
”Puolueen puhdistus, jonka yhteydessä PUOLUE KOHOTTAA jatkuvasti VATIVAISUUTTAAN todella kommunistiseen työhön nähden, on parantava valtiovallan KONEISTOA ja lähentävä jättiläisaskelin talonpoikain LOPULLISTA SIIRTYMISTÄ vallankumouksellisen proletariaatin puolelle.”
*
V.I. Leninin artikkeli ”Suuri aloite (Työläisten sankaruudesta selustassa ”Kommunististen talkoiden”johdosta)” ilmestyi heinäkuussa 1919 Moskovassa erillisenä kirjasena, jonka julkaisi Valtion kustantamo.
*
Venäjän ”kommunististen talkoiden” vakinaistaminen.
Kuten arvata saattaa, tuo venäläinen talkoo-järjestelmä oli alun perinkin valtiokeskeinen, tai tarkemmin määritellen, puoluekeskeinen, ylhäältä ohjailtu ja innovoitu, malli.
Talkoo-instituution vakinaistaminen tapahtui välittömästi ja mutkattomasti.
Toukokuun 1. päivänä 1920 Venäjän Kommunistisen puolueen resoluution edellyttämällä tavalla toteutettiin koko Venäjää koskeva ensimmäinen ”kommunistiset talkoot”. Ilmoitettiin, että yli 15 miljoonaa ihmistä osallistui näihin, yleisvenäläisiin Vapputalkoisiin. ”Työläislomaan”.
Moskovassa vapputalkoisiin ilmoitettiin osallistunen runsaat 425.000 henkeä.
Talkoissa oli mukana myös Lenin, joka yhdessä Kremlin sotakoulun kasvattien kanssa puhdisti Kremlin aluetta rakennusjätteistä, - näin ainakin kerrottiin.
Leninin artikkeli ”Ensimmäisistä talkoista Moskovan-Kazanin rautateillä yleisvenäläisiin vapputalkoisiin” julkaistiin 2. toukokuuta 1920 yksipäiväisessä sanomalehdessä ”Pervomaiski Subbotnik” eli Vapputalkoot, jonka latoivat ja painoivat toukokuun 1.päivän talkoissa Pravda (Totuus), Izvestija VTsIK (Yleisvenäläisen Toimeenpanevan Keskuskomitean Tiedonantaja), Ekonmitseskaja Zizn (Talouselämä), Denota (Köyhälistö) –lehtien sekä ROSTA:n (Venäjän tietotoimiston) työntekijät sekä Yleisvenäläisen TpKK:n kirjapainon työntekijät.
*
Sittemmin päivän nimeksi alkoi vakiintua ”Subbotnik” tai ”kommunistinen Subbotnik” (субботник), nimi on johdettu Venäjän sanasta subbota – lauantai, ja siitä tuli useille vapaaehtoistyön päivä Venäjän/Neuvostoliiton valtiossa.
Subbotnik on pitkään ollut koko maassa vuotuinen tapahtuma, joskus jopa useampia päiviä käsittävä.
Se ajoittuu lomien yhteyteen, tai historian ensimmäisen subbotnikin, työläistalkoopäivän, päivämäärälle, 12.4.
Ei siis Moskovan-Kazanin ratatyöläisten edellä kuuluisaksi rakennettuun talkoopäivään (1.5.), vaan aivan aluksi kuvattuun, uniikkiin, ja kenties aivan spontaaniin tapahtumaan Moskova-Sortirovoshnaja –radan ratapihalaisten tempaukseen. (Miten tällaiseen, pyhien kirjoitusten vastaiseen päivitykseen päädyttiin, ei ole tiedossani – liittyikö jonkinlaiseen Leninin korvaamattomuuden lohkomiseen? VH). - Tai sitten talkoot saatettiin myös osoittaa Leninin syntymäpäivälle, joka on sopivasti 22.4.
Tapahtuma järjestetään lomatunnelmissa, ja sitä juhlistetaan lipuin, puhein, musiikein ja lauluin. Subbotnik pidetään yleensä työpaikalla, jossa työntekijät suorittivat rutiinitehtäviään. Mutta toisinaan se toteutettiin asuinaleilla tai kunnanvaltuuston saamiensa esitysten perusteella osoittamissa kohteissa. Näissä yhteyksissä ihmiset pyrkivät ehostamaan asuinalueidensa kuntoa, remontein, aidan maalauksin, peruskorjauksien tai maisemointien merkeissä.
Subbotnik`ista tuli mukautettu osa sosialistista elämänmuotoa. Niitä seurattiin yleensä korkealla intensiteetillä tiedotusvälineissä, ja korostettiin talkoista saatavaa hyötyä kansantaloudelle, kohteiden ylle levitettiin banderolleja, joissa luki esim.: ”Vapaaehtoistoimintaa kommunismin hyväksi”, ”Työkaluja ihmisten mielialojen kohottamiseksi” tai: ”Leninin työ elää – ja kehittyy”.
Teollisuuskombinaattien ylläpitäjät usein hyödynsivät vapaaehtoistyötä omien etujensa kartuttamiseen, säästettiinhän näin palkkakustannuksissa, ja aloitteet tehtävien sisällöstä tulivat muualta kuin työntekijöiltä itseltään. Tästä huolimatta yleinen kohkaus talkoopäivän tiimoilta sai aikaan sosiaalista painetta osallistua, vaikkei kiinnostakaan – pahimmillaan osallistumattomuus nähtiin maanpetoksellisena myyräntyönä.
*
Jossain vaiheessa, kun maassa yritettiin palata kuusipäiväiseen työviikkoon, subbotnikista tuli voskresnik (venäjän sanasta voskresenie – sunnuntai). Työviikko palasi takaisin viisipäiväiseksi vuonna 1960 ja sen mukaisesti palattiin subbotnikiin.
Nykyisin moderni Venäjä ei enää pidä subbotnik-päivät eivät ole enää pakollisia, eivätkä niin yleisiä kuin vanhan Neuvostoliiton aikana. Mutta satunnaisesti voi kaupunkien kaduilla ja toreilla kohdata työprikaateja lauantaisin, eritoten kevätkaudella, kun talven jälkiä korjaillaan katukuvasta.
*
Lähteitä:
V.I. Lenin: Valitut teokset, osa 9, s. 21-45, 475-477, alaviitteineen. Edistys 1977, Moskova.
Venäläisiä nettiartikkeleita.
Huuskan omat tiedostot.
*