Taas haukutaan suomalaisia ja työmarkkinoitamme jäykiksi. Mitä se jäykkyys oikein on, kun työntekijän voi vuokrata liki lennosta pieneksikin hetkeksi ja osa-aikaisuudella sekä työaikapankeilla voi työtunnit siirtää työn luo. Jos töitä ei ole, voi porukan lomauttaa vaikka kuukaudeksi tai esim. päiväksi joka viikko.
Työntekijän saa joustavasti työn luo ainakin ajallisesti, eikä siitä välttämättä tarvitse maksaa yhtään enempää. Palkat eivät jousta kuin ehkä muutaman prosentin osalta, mutta eivät jousta elämisen kustannuksetkaan. Jälkimmäiset ovat monille duunareille elintärkeä rajapyykki. Yritys ehkä mielellään ottaa palkoista huonoina aikoina siivun, muttei anna ylimääräistä hyvinä aikoina. Jos yritys ei siten jousta, niin eivätpä työntekijätkään. Ja onhan niitä esimerkkejä, että palkkoja on suostuttu laskemaan paljonkin, kuten Finnair. Laaja palkkojen alennus sysää isot kotimarkkinat lamaan, joten yhden etu on kahden haitta. Ay-liike ja työnantajajärjestöt ovat yksi jäykistäjä. Paikallisia sopimuksia estetään paikallisten yhteisestä tahdosta huolimatta, mikä kuulostaa järjettömältä.
Jäykkyyttä on.
Suomalaiset eivät muuta. Koska elämäntapamme perustuu myös naisten työssäkäyntiin, on muuttaminen työn perässä vaikeaa, jos toinen menettää sen takia työnsä. Syrjempää hankittu koti menee hitaasti kaupaksi, joten muutto ei houkuttele, kun palkka toisaalla ei kuittaa ylimääräisen asunnon kuluja. Omistettu asunto taitaa myös luoda vuokrattua voimakkaamman tunnesiteen omistajalleen.
Suomalaiset eivät vaihda alaa. Liki joka työhön siivoojasta alkaen saatetaan vaatia usein päiväopintoina suoritettavaa tutkintoa ja työkokemusta. Niinpä alan vaihtajaa odottaisi usein vaivaiset opintotuet vuoden parin ajan ja uhka, ettei töitä siltikään saa. Oppisopimus korjaisi tämän, mutta se ei taas houkuttele yrityksiä, koska ne joutuvat maksamaan mielestään liikaa oppimisen alkuvaiheessa. Joka tapauksessa "tutkintoistuminen" jäykistää paljon.
Kiltojen paluu. Esimerkkinä edellisestä käy taksinkuljettajan työ. Saadaksesi pätevyyden sinun on suoritettava miltei 800 euron edestä kursseja ja kokeita. Kun pätevyys on, tarvitset viiden vuoden välein jatkokoulutuksen, joka sekin maksaa. On tosin mahdollista joissain tapauksissa, että työnantaja tai valtio maksaa kurssit. Kurssit ovat osin myös hyödyllisiä. On syytä kuitenkin kysyä, onko rima nostettu liian ylös? Onko tehty luksustuote ja suuri osa asiakkaista on jäänyt kyydistä? Miksi Taksiliitto de facto päättää taksi-isäntien ja asiakkaiden puolesta? Voisiko kuljettaja osata itsekin perille? Vihko käteen ja pomo opettamaan.
Taksiluvilla rajoitetaan tarjontaa. Hinnoittelua säännellään enimmäishinnoilla, joiden siivellä määritellään myös minimihinnat taksi-isäntien koodauttaessa hinnat laitteisiinsa ulkopuolisilla. On alan oletus, että kaikilla on sama hinta.
Jäykkyyttä on apteekkiluvissa ja on kaikenlaisissa eri alojen koulutuksissakin. Lääkäriliitto on osaltaan onnistunut rajoittamaan lääkäreiden määrää maassamme niin, että heitä on vähemmän kuin useimmissa länsimaissa huolimatta runsaasta vanhusväestöstämme. Kun ei ole lääkäreitä, ei ole niin menojakaan saati eletä niin pitkään. Ammattikiltoja tiukasti kritisoinut Adam Smith pyörittelisi päätään Suomeen tutustuessaan.
Se työmarkkinoiden jäykkyys? Hyvä ansiosidonnainen saa työttömän herkemmin junttautumaan kotiinsa. Se ei välttämättä kuitenkaan aiheuta kansantalouden mitassa näkyvää työttömyyttä. Palkat ovat jäykät, mutta eliminoivat epävarmuutta ja siten ylläpitävät työtä luovaa kulutusta.
Yrittäjien kestovalituksia ovat työn oheiskustannukset. Se on osin totta etenkin suurimman erän, eläkemaksujen osalta. Nyt kun työn hintakilpailu on kovinta ikinä, maksamme palkoista enemmän kuin ikinä lonkkaa vetäville eläkeläisille. Suomen eläkerahastot ovat selvästikin tärkeämmät kuin kansantalous ja työllisyys.
WEF:in vertailussa suomalaiset työmarkkinat ovat vasta maailman 98. joustavimmat. Se voi joitakuita huolettaa, mutta Saksa on 104., Ranska 107. ja Israel 97. Itävaltakaan ei montaa sijaa joustavampi ole. Ruotsi ja Alankomaat ovat kyllä selvästi joustavampia sijoituksissaan: 59. ja 58. Pisteissä eroa ei ole kuitenkaan kuin 7 %. Palkat ovat jäykimpiä miltei kaikissa Pohjois- ja Keski-Euroopan maissa. Irtisanominen ja palkkaaminen on Suomessa yhtä jäykkää tai joustavaa kuin useimmissa vastaavissa maissa. Verot ja työttömyysturva vievät väitetysti työhaluja jättäen Suomen tälla saralla sijalle 73. mutta joustavuudestaan ihailtu Saksa on käytännössä samalla tasolla ja sijalla 67.
Nyrkkisääntö maailman työmarkkinoista on, että sekä köyhissä että anglosaksisissa maissa on joustavinta. SAK:n tutkielmien (2001) mukaan juuri millään jäykkyydellä ei alan tutkimustiedon perusteella ole merkitystä työttömyyteen. Siis ei juuri millään. On jopa niin, että jäykkyys toisaalla luo joustoa toisaalla - ja päinvastoin.
Lopuksi näkemys ILO:sta (2006):
[Companies] may prefer a stable employment relationship, and appreciate experience as a transaction cost, which reduces screening and training costs. Efficiency wages are counted over the longer term.
...The studies have shown that labor markets in Europe and Japan are quite stable, as indicated by the surprising resilience of long term jobs, reflected in long average tenures and contributing to more productivity.
Turvatut ja pitkät työsuhteet näyttävät sitouttavan ja opettavan työntekijän työhönsä. Mitä kovempaa kilpailu on, sitä tärkeämpiä piirteitä ne ovat.
Suomalaisten työmarkkinoiden jäykkyyttä on yllä olevan perusteella suuresti liioiteltu. Joustavuutta kannattaa silti etsiä: helpompaa liikkumista kodin ja työn välille ja joustavampaa kouluttautumista uudelleen. Koulutustason ja -vaatimusten nousu jäykistää, joten sitä on kompensoitava joustavalla kouluttautumisella. Asuntoja on rakennettava, jotta ihmisillä olisi useammin vara kahteen asuntoon tai muutto kalliimmalle seudulle ylipäätään houkuttelisi. Paikallista sopimista voi edelleen tukea joiltain osin, kuten liittoon kuulumattomien yritysten osalta.
Suurta kiveä työmarkkinoillamme ei ole, eikä pienempien esteiden korjaukseksi yksi keino riitä.