Kohta on taas esillä kolmannen tukipaketin uuden maksuerän ratkaisun tekeminen edessä. Nimittäin monien Kreikan ja troikan kanssa käytyjen neuvottelujen katkeamisen jälkeen on jälleen 22. päivänä huhtikuuta tarkoitus saada aikaan päätös tukipaketin yhdestä maksuerästä, jolla maksettaisiin niin IMF:n kuin EKP:n erääntyviä velkoja yhteensä 3,5 mrd euroa.
Kuten jo aiempien tukipakettien kohdalla on käynyt toteen, niin tälläkin kertaa maksuerän hyväksyminen on kiinni Kreikan toteuttamatta jääneistä tukipaketin vaatimuksista. Tukipaketin ehtoina on mm. eläkeuudistuksen toimeenpaneminen, yksityisten järjestelemättömien luottojen käsitteleminen, yksityistämistoimet sekä verojen korottaminen. Nämä ovat edelleen maan hallitukselta ja parlamentilta käsittelemättä vaaditulla tavalla. Huomattava on että myös IMF vaatii uudistukset tehtäväksi, jotta tukipaketin vaatimukset tulevat täytetyksi. Aikaa on hyvin vähän mikäli maa aikoo saada kaikki vaatimukset valvojia tyydyttävälle tasolle. Eri asia onkin sitten tarvitaanko noiden vaatimusten täyttyvän, jotta Kreikka kuitenkin saa tukipaketista seuraavan maksuerän. Taitaa saada. Onhan maa saanut aiemminkin, vaikka samoja vaatimuksia on edelleenkin toteuttamatta.
Kreikka on myös edelleen vaatimassa velkojensa leikkaamista, jota taas EU:n jäsenmaat, ehkä Italiaa ja Ranskaa lukuunottamatta, tukijoina eivät ole valmiita hyväksymään. Ovatko kaikki jäsenmaat valmiita edes pidentämään lainojen maksuaikoja ja alentamaan korkotasoa, jotka toimet ovat myös katsottava velan leikkaustoimenpiteiksi? IMF on kuitenkin ollut vaatimassa velkaleikkausta, vaikka se oli alkujaan myöntämillään tukipaketeilla ilmeisen toista mieltä. Miksi IMF lähti kasvattamaan Kreikan velkataakkaa alunpitäen, kun nyttemmin onkin sitten toista mieltä? Tätä voidaan pohtia ja kysyä mikä tässä oli alunpitäen takana? Oliko vain ja ainoastaan euron pelastaminen? Tältä se näyttää ja on näyttänyt vuodesta 2010 alkaen. Kreikan lainataakka olisi pitänyt leikata jo tuolloin, eikä lähteä nykyisenkaltaiselle epämääräiselle tielle, joka tiedettiin huonoksi.
Saksan valtionvarainministeri Schaeuble on sanonut; ”This solution has nothing to do with debt forgiveness but with the fact that Greece needs to do more to return to a competitive economy,”.
Hän on sanonut siten, ettei tällä ratkaisulla ole mitään tekemistä velan anteeksiannon kanssa vaan siitä, että Kreikan on tehtävä enemmän palatakseen kilpailukykynsä talouteen.
Kreikan ongelmat eivät jää talous- ja rahoitusongelmiin vaan maalla on suuri ongelma Turkista suuntauvusta maahanmuutosta. Ongelmat tältäkään osin eivät ole vielä ratkaistu ja nähtäväksi jää tuleeko pysyvää ratkaisua tuohonkaan. Komission esityksellä EU:n järjestelykeskuksissa käyttöönotettavalla turvapaikkahakemusten käsittelyllä ja yhteisellä taakanjaolla pyrittäisiin saamaan kestävä ratkaisu ongelmaan. Ratkaisu ei ole kestävällä pohjalla ainakaan taakanjaon suhteen, sillä aivan varmaa on etteivät kaikki jäsenmaat tule tuota esitystä hyväksymään. Jäsenmaat, ainakaan kaikki, tuskin tulevat hyväksymään myöskään hakemusten käsittelyn siirtämistä EU:lle ja näin menettämällä kansallisen itsemääräämisoikeutensa.