Pihan kukkapenkissä puskevan jättitatarin poistamiseen löytyy helppo ja nopea ratkaisu - round up. Sen vaikuttava aine on glyfosaatti, jota käytetään paitsi puutarhoissa, erityisesti ammattikäytössä maanviljelyssä. Mikä kasvimyrkky voi olla toisaalta niin tehokas, ja kuitenkin täysin harmiton ihmisten terveydelle?
Ei ainakaan glyfosaatti. Euroopan komissio esitti 15 vuoden jatkoaikaa glyfosaatin myyntilupaan EU-alueella. Olin mukana tekemässä aloitetta parlamentissa myyntiluvan eväämiseksi, koska katsoimme, että kyseisen aineen käyttöön on käytettävä varovaisuusperiaatetta sen sijaan, että sille annetaan pisin mahdollinen jatkoaika. Äänestimme tällä viikolla parlamentissa kompromissituloksen: vaadimme myyntiluvan lyhentämistä 7 vuoteen, jonka aikana sen voi keskeyttää mikäli tulee lisäepäilyjä kemikaalin turvallisuudesta. Lisäksi esitimme glyfosaattia soveltuvaksi vain ammattikäyttöön, ei puutarhoihin tai kaupunkien viheralueille.
Glyfosaatti on ei-valikoiva rikkakasvien torjunta-aine, joka tappaa niin hyödylliset kuin hyödyttämättömät eliöt ja kasvit. Viljelykasvien luontainen vastustuskyky vähenee ja tutkimusten mukaan myös niiden ravinnepitoisuus heikkenee.
Glyfosaatin jäämiä on havaittu vedessä, maaperässä, elintarvikkeissa ja juomissa sekä ihmiskehossa. Eniten jäämiä on geenimuunnelluissa tuotteissa, koska monet geenimuunnellut kasvit on tehty vastustuskykyiseksi glyfosaatille, jolloin sen käyttö on runsaampaa.
Kansainvälinen syöväntutkimuskeskus luokitteli glyfosaatin maaliskuussa 2015 ”todennäköisesti ihmiselle syöpävaaralliseksi”. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) totesi kuitenkin, että glyfosaatti ei todennäköisesti ole ihmiselle syöpävaarallinen.
Glyfosaatin karsinogeenisuus on vakava huolenaihe, mutta lisäksi on epäilyksiä mahdollisesta vaikutusmekanismista, joka liittyy glyfosaatin hormonitoimintaa häiritseviin ominaisuuksiin.
Hormonaalisille haitta-aineille on ominaista se, että ne vaikuttavat erityisesti kehitysvaiheessa olevaan elimistöön. Sikiöt ja murrosikäiset nuoret ovat suurimmassa altistumisvaarassa haitta-aineiden vaikutuksille. Haitta-aineet voivat vaikuttaa erittäin pieninäkin annoksina, minkä vuoksi niiden riskitekijöitä on ollut vaikeampi löytää suurten altistusmäärien kokeissa.
Ominaislaatuista hormonaalisille haitta-aineille on myös se, että niiden vaikutukset voivat ulottua useiden sukupolvien yli ja ne voivat olla dramaattisimpia altistuneiden lastenlasten kohdalla. Ennen 1970-lukua DES-yhdisteelle altistuneiden henkilöiden jälkeläisissä löydetään yhä kemikaalin aiheuttamia haittoja.
Aihetta koskeva tutkimustieto on yhä epätäydellistä, mikä on osaltaan johtanut siihen, että toimivaa lainsäädäntöä on ollut vaikea luoda. Toisaalta monista tällä hetkellä käytössä olevien kemikaalien haittavaikutuksista on pitävää tutkimustietoa, mutta silti niiden käyttöön ei ole puututtu.
Pitkäaikaisvaikutteisten ja silmille näkymättömien oireiden ollessa kyseessä ihmismieli vähättelee riskin suuruutta. Näkyvät epämuodostumat saavat meidän toimimaan varmemmin kuin tieto siitä, että jokin aine aiheuttaa syöpää kymmenien vuosien päästä.
Tieteellinen epävarmuus ja jatkuva muutos eivät kuitenkaan ole hyviä perusteluja olla toimimatta. On parempi noudattaa varovaisuusperiaatetta kuin huomata kymmenen vuoden päästä, että jokin kemikaali vaikuttaa pieninä annoksina sukupolvien yli. Tai että kahden kemikaalin yhteisvaikutus olikin toisenlainen kuin miten ne käyttäytyivät erillään testattuina.
