Jotta käytännössä päätöksiä ja järjestelyjä voitaisiin tehdä paremmiksi, toimivimmiksi ja terveemmiksi, tulisi päätösten ja järjestelyjen alaisten olla samassa leirissä, vaikka yhtenäisyys jonain aikana tökkisi jonkun mielestä. Jos samanlerisyyteen liittyy jotain yhdinvaatimuksia, on niiden täyttämisestä pidettävä huolta.
Työ ja osallistuminen on sellainen asia, jonka puuttuessa ei ole yhtenäisyyttä, ja yhtenäisten päätösten alaisuuteen kuuluvaksi koettuja. Tämän hetken ehdoton ykkösarvo muuhun varteenotettavaan verrattuna on työelämäosallistuminen. Tämän arvon mukaisesti on mentävä.
Työtä on siis oltava, vaikka risusavottaa.
Ei niinkään se toiminnan tulos, vaan se, että on mukana. Siitä syntyy aito halu kehittää sitä, mikä on turhan hölmöksi osoittautuvaa, mikäli parempaa ilmenee. Eiköhän jotain parempaa järjesty jotain kautta, jos nyhrätään risujen kimpussa. Siitä on varmaan melkoisesti kuluja, joten paineita on laittaa asiat kaikille terveeksi vähän joka taholta.
Kaikki tulee saattaa töihin tai osallisiksi toimintaan, joka on selkeästi hyväksynnällä merkittyä. Työ- ja osallistumiskyvyttömät, tai siinä vaiheessa hetkellisemmin olevat ovat oma ryhmänsä, ja siten tätä toimintapuolta koskevan tarkastelun ulkopuolella.
Ehdoton osallistuminen saattaa ihmiset käytännön tasolla tärkeäksi katsotun asian puolesta samaan asemaan. Tätä tulisi jokaisen vaatia, ja tämän jälkeen voitaisiin lähteä siitä tilanteesta, ettei terveiden, toimivien ja tasavertaisten järjestelyjen rakentelua enää voi lykätä lusmujen takia, tai tehdä kuvioita kyseenalaiseksi jäävien osalta erityisen hankalaksi ja monimutkaiseksi.