Ehkä järjettömintä politiikkaa pitkään aikaan ovat jälleen henkiin heränneet puheet asutuksen ja ihmisten keskittämisestä vain muutamaan osaan Suomea.
Pääministeri Juha Sipilän mukaan koko maan pitäminen asuttuna on täysin mahdollista, mutta hänen huutoonsa vastattiin nopeasti väitteillä asian olevan vähintäinkin päinvastoin.
Jopa meikäläinenkin, melkein koko ikänsä maalla asunut, uskoo väitteen rajusta keskittämisestä tuovan joitakin taloudellisia säästöjä. Karrikoiden voisi sanoa, että jos kaikki asuisimme Helsingissä, kaiken muun osan maatamme voisi jättää oman onnensa nojaan. Valtatiet, rautatiet, sähköjohdot rullalle, maa-alueet voisi vuokrata venäläisille, vesistöt japanilaislle juomavesiksi ja Talvivaaran kaltaiset esiintymät kanadalaisille. Rakennetaan suuria rakennuksia, joissa syntyisimme, kävisimme koulua, tekisimme työmme ja lopuksi kuolisimme. Lomilla voisimme käydä naapurirakennuksessa, jossa näkisimme puutarhan.
Jopa puolustusvoimiksemme riittäisi hyvin yksi komppania, todellisessa tilanteessa maamme vallattaisiin kuitenkin muutamassa kymmenenssä sekunnissa. Mikä säästö tästä kaikesta tulisikaan!
Vai tulisiko sittenkään? Tuskin tulisi.
Meillä on kaunis, laaja maa, joka on kaikilla tavoin rikas ja tuottaa meille kaikille hyvinvointia. Emme ikinä voi väheksyä omaa maatalouttamme emmekä metsiämme. Turismi tuo valtavat tulot maahamme vuosittain ja elinkeino tulee kasvamaan tulevaisuudessa. Meillä on tuhannet järvemme, jotka tulevat olemaan öljyyn verrattava rikkaus tuleville sukupolville. Ilmaston muuttuminen, toisin kuin muualla maailmassa, hyödyntää suomalaista maataloutta ja varsinkin turismia. Meillä on mahdollisuus tulevaisuudessa tuottaa itse kaikki tarvitsemamme energia.
Kaikki tuo yllä oleva ja moni muukin seikka, vaativat, että koko maa pysyy asuttuna ja hyvässä kunnossa. Muutaman vuosikymmenen ja hetkellisesti vallitsevan taloustilanteen vuoksi ei suuria määriä ihmisiä ja infraa tule hätäisillä päätöksillä siirrellä.
Kaikki ihmiset eivät voi eivätkä halua asua kaupungeissa olkoonkin, että elintaso siellä voisi olla vähän korkeampi. Ihminen, joka ei sinne sopeudu, on yksinäinen ja ahdistunut. Onko oikein tietoisesti kasvattaa henkisesti häiriytyneitä ihmisiä, joitten elämänkaari tulee yhteiskunnalle erittäin kalliiksi? Maaseudun rauhassa, järven läheisyydessä on ihmisen paikka asua, vaikkakin hän tietää siitä joutuvansa hiukan enemmän maksamaan matkustuskuluina. Muuten asuminen maksaa vain murto-osan siitä, mitä se maksaa vaikkapa Helsingin Kalliossa.
Siirrellään työpaikkoja eikä ihmisiä ja säilytetään kaunis Suomemme kauttaaltaan asuttuna!