Kihlaus määritellään Suomen laissa tilanteeksi, jossa pariskunta sopii menevänsä avioliittoon keskenään - ja sanatarkasti tämä asia määritellään voimassa olevan avioliittolain 1 luvun 1 §:n ensimmäisessä momentissa seuraavalla tavalla: - "Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.
Kihlaus on vapaamuotoinen aiesopimus tulevan avioliiton solmimisesta. Väestöliiton mainio tiedote kertoo sitten tarkemmin kihlauksen oikeudellisista vaikutuksista seuraavalla varsin tyhjentävällä tavallaan:
" Aiemmin kihlaukseen liittyi erilaisia juridisia seuraamuksia. Mikäli kihlautuneille syntyi lapsi, tällä lapsella oli parempi oikeudellinen asema kuin muilla avioliiton ulkopuolella syntyneillä lapsilla. Kihlaus vaikutti myös siten, että toinen osapuoli saattoi vaatia kihlauksen yksipuolisen purkamisen seurauksena vahingonkorvausta toiselta.
Nykyisin ihmiset voivat mennä kihloihin siinä missä aiemminkin. Tässä suhteessa ei ole tapahtunut mitään muutoksia. Mutta siinä on, että kihlaukseen ei liity enää minkäänlaisia juridisia seuraamuksia. Kihlaus ei täten vaikuta lapsen asemaan eikä liioin korvauskysymyksiin. Jos esimerkiksi toinen kääntyy oikeuden puoleen korvausta toiselta vaatiakseen, asiaa ei oteta oikeuskäsittelyyn. Tämä johtuu siitä, että nykyisin kihlausta ei säädellä oikeudellisesti."