Jukka Tarkan väite ontuu, koska sitä ei perustella ollenkaan. Asejärjestelmien huoltovarmuus tarkoittaa siis kriisitilanteessa varaosien, ammusten saantia. Käytännössä kriisitilanteen osalta huoltovarmuus perustuu varastointiin ja kuljetukseen, eli pitää olla riittävä määrä varaosia, aseita ja ammuksia varastoissa. Ehkä mainitussa Nato-selvityksessä ei käsitellä huoltovarmuutta siitä syystä, kun se on joka tapauksessa olemassa, hankittiimpa asejärjestelmiä mistä suunnasta tahansa? Eikös huoltovarmuus ole jo olennainen osa asejärjestelmähankintoja?
Varsinainen huoltovarmuusongelma syntyy niiden asejärjestelmien osalta joiden varaosia ja ammuksia ei pystytä valmistamaan kotimaassa, jos sodankäynti pitkittyy ja varastot eivät enää riitä. Kuinka pitkään sotaan Suomen asejärjestelmien pitäisi riittää? Joidenkin viikkojen sotaan? Kuukausien sotaan? Muutaman vuoden sotaan Ensimmäinen vaihtoehto taitaa olla se realistisin vaihtoehto. Riittääkö varastojen tarpeet muutaman viikon tai kuukauden sotaan?
Ensimmäisen maailmansodan aikana opittiin, että sodankäynti pitää perustua varastointiin, koska teollisuus ei kerkeä tuottamaan sitä määrää ammuksia ja aseita, joka riittäisi sodan ajan kulutusta varten. Niitä täytyy tuottaa ja hankkia etukäteen.
Se mikä on vähälle huomiolle jäänyt ongelma on sähköverkko, joka muutamasta kriittisestä kohdasta voidaan lamauttaa kokonaan. Jos esimerkiksi viikon olisivat sähköt poikki, niin voisi kotirintamalta kohdistua aika isoa poliittista painetta päättäjiä kohtaan. Kahden tai kolmen viikon sähkökatkolla olisi jo pahoja seurauksia.
* * * *
Tarkka: "On suuri riski, että ainakin toinen kansanäänestyksistä hylkäisi Nato-vaihtoehdon. Se osoittaisi Venäjälle, että ärhentely kannattaa aina."
Venäjän presidentti ajattelisi, että tämähän meni hyvin. Näin kannattaakin toimia, kun kansa saa päättää ja lisätään painetta niin kansa päättää sitten meidän etujen mukaisesti. Mihin perustuu se oletus, että kansa toimisi aina näin? Kannattaisiko presidentin olettaa näin?
"Vaikka Skandinavian kaikki maat kuuluisivat Natoon, Venäjä ei menettäisi mitään sellaista, mitä se ei ole menettänyt jo kauan sitten."
Tässä ratkaisee se miten Venäjä asian kokee, ei se miten muut ajattelevat Venäjän tilanteen olevan. Sitä tilannetta Venäjä ei ole vielä kokenut, jossa Nato-raja olisikin Suomen ja Venäjän välissä, siltä osin tilanne muuttuisi, jos Suomi liittyisi Natoon.
Neuvostoliiton hajoaminen oli sekava prosessi, jonka asioita ei ole ilmeisesti vieläkään kunnolla selvitelty entiseen Neuvostoliittoon kuuluneiden alueiden osalta. Asiasta voi tulla vielä sotkuisempi ja voi syntyä rumaa jälkeä, jos USA ja Nato rupeavat enemmän järjestelemään asioita entisen Neuvostoliiton alueiden valtioiden kanssa. Ukraina on tästä yksi esimerkki. USA:lla on paha tapa sotkeutua muiden vallankumouksiin ja jättää jälkeensä sekavia ja umpisolmussa olevia tilanteita. Ei Neuvostoliittokaan ole tässä asiassa ollut sen parempi.
"Puolustusvoimien tehokkaimmat ja moderneimmat järjestelmät perustuvat Nato-maiden teknologiaan. Niiden teknistä päivitystä, varaosia ja taisteluvälineistöä on saatavissa vain Nato-maista. Liittokunnan ulkopuolelle jättäytyminen lisäisi huomattavasti sitä riskiä, että Suomen puolustus lamautuisi juuri sellaisissa tilanteissa, joissa sen uskottavuus olisi poliittisesti kaikkein tärkeintä."
Todennäköisesti tässä viitataan esimerkiksi ohjusjärjestelmiin. Syntyisikö näiden osalta saatavuusongelmia? Eikös niitä asejärjestelmähankintojen yhteydessä osteta varastoon sodan ajan tarpeita varten riittäväksi katsottu määrä? Suomi on tähänkin asti saanut ostettua järjestelmiä natomaista. Se mitä Suomi on kyllä aikaisemmin tehnyt, niin Suomi osti Hornet-hävittäjiä ilman riittäviä takeita tehokkaasta ohjusjärjestelmästä. Suomella oli vaikeuksia USA:n kanssa, kun ei saanut ilmasta maahan laukaistavia ohjuksia Hornetteihin. Myöhemmin USA myöntyi. Horneteilla ei alunperin Suomessa pystynyt muuhun kuin ilmataisteluihin.
Tulee mieleeni hieman ehkä kärjistyneessä nykytilanteessa "huvittavalta" vaikuttava yksityiskohta Suomen asehankinnoissa. Suomi sai aikanaan hankittua ajan olosuhteisiin verrattuna parhaimmat hävittäjät Neuvostoliitosta. Nyt tuskin Venäjä tai USA suostuvat myymään hävittäjiensä parhaimmistoa Suomelle.
Mutta mitä tekee GPS:ään tukeutuvilla moderneilla ohjuksilla ja muilla järjestelmillä, jos Venäjä kykenee lamauttamaan GPS-järjestelmän käytön vahvalla häirinnällä? Suunnistavatko siinä tilanteessa hävittäjälentäjät kenties perinteisen kompassin avulla? Moderni asetkenologia on haavoittuvaa ja riskinä on sellainen tilanne, jossa se saadaan kokonaan käytännössä toimintakyvyttömäksi.
Moderni teknologia on luonut uudenlaisen tilanteen, jossa kannattaisi miettiä onkohan todella viisasta ympäröidä joku valtio sotilasliittoumalla ja ahdistaa se nurkkaan? Mainittakoon tässä näin esimerkkinä minkälaiseen yllättävään toimintaan valtiot pystyvät. USA epäilee Kiinaa sellaisista ohjuskokeista, joissa romua on jäänyt avaruuteen maan ympärille, joka muodostaa vakavan uhkan koko maailman satelliittijärjestelmille. Avaruusromu maan ympärillä hajoaa ketjureaktion omaisesti lopulta hyvin pieniksi palasiksi. Pieni palanen suurella nopeudella törmätessään vaurioittaa satelliitteja. Lopulta maan ympäröi romukerros, satelliitit eivät toimi. Teknologia on tehnyt meistä entistä riippuvaisempia toinen toisistamme, siitä syystä liittoutuminen yhtä suurvaltaa vastaan voi johtaa hyvinkin yllättäviin tilanteisiin kriisitilanteessa.
Juuri edellämainitusta syystä olemme modernien asejärjestelmien kanssa kaltevalla pinnalla. Ne voivat olla hyvinkin tehokkaita, tai sitten niillä ei teekkään yhtään mitään ja tilanne yllättääkin meidät.
Jukka Tarkka: "Nato-selonteon musta aukko "
http://personal.inet.fi/koti/jukka.tarkka/04-05-16%20ESS.htm