Suomessa ei ole puutetta työstä, mutta Suomessa on akuutti ja krooninen pula työpaikoista. Suomen työttömyystilastoista olisi olemassa oiva keino poistaa työttömyyttä ja siitä aiheutuvia ongelmia yhteiskunnalle jakamalla olemassa olevaa työtä. Julkinen talous säästäisi työttömyyden hoitoon meneviä kustannuksia valtavan summan ja kaiken lisäksi se vielä kasvattaisi verotuloja, kun ihmisten ostovoima kasvaisi ja kulutus lisääntyisi. Kansalaisia stressaavilta enemmiltä leikkauksilta ja säästöiltäkin vältyttäisiin.
Yritysten kilpailukyvyn ongelmat olisivat jo huomattavasti vähäisemmät, jos työtä olisi saatu jaettua. Kuinka monelta irtisanomiselta Suomessa olisi myös vältytty, jos maan kolmikanta olisi kyennyt neuvottelemaan työnjakamista koskevan sopimuksen työnantajien kustannuksien alentamiseksi? Tämä tietysti vaatisi sellaisen ”porkkanan” työntekijöille, että tällainen sopimus menisi työmarkkinajärjestöissä läpi. Se porkkana voisi olla esimerkiksi siinä, että vastineeksi työtä tekevien työajan pituutta lyhennetään, kun työnantajien kustannuksia alennetaan. Tämä ei tekisi meistä kenestäkään köyhiä ja kipeitä, mutta työpaikat, työssä jaksaminen ja vapaa-aikakin lisääntyisivät.
Tuntien suomalaista työelämää ja suomalaisten työnteon kulttuuria, työntekijät voisivat olla halukkaita pienentämään tulotasoa ja laskemaan työnantajien kustannuksia, kunhan vain siitä pidetään kiinni, että työnantajat tosiasiallisesti myös palkkaavat lisää väkeä työpaikoille eivätkä käytä työajan lyhennyksestä kertyneitä rahoja vain oman tuloksensa ja osinkojen kasvattamiseen.
Miksi näin ei sitten tehdä, vaikka työn automatisointi, digitalisointi ja robotisointi uhkaavat vähentää lisää työpaikkoja? Tähän ei voi olla muuta syytä kuin perisuomalainen kateus sekä meidän suomalaisten jääräpäisyys pitää kiinni kaikesta totutusta, missä niin työnantajien kuin työntekijöiden järjestäytynyt toiminta ei pysty antamaan osapuolten kesken periksi. Solidaarisuutta ei vain näy löytyvän, vaikka se olisi koko kansakunnan etu ja asialla alkaa olla jo enemmän kuin kiire.
Jos olisin hallitus, ottaisin työnjakamisen kolmikantaneuvottelun seuraavaksi tavoitteeksi ja viimeistään silloin, jos paraikaa neuvoteltavana oleva kilpailukykysopimus vielä kaatuu.