Pikku-Mustan filosofillamme oli taas uusi keskustelu, tällä kertaa yliopiston talonmiehen kanssa. Hän oli monta kertaa yrittänyt soittaa Juha Sipilälle, mutta kiireittensä takia Sipilä ei ollut ehtinyt vastata puhelimeen enää ollenkaan ensimmäisen puhelun jälkeen. Ehkä se ensimmäinen puhelu oli ollut liian vaikea sisällöltään, ja Sipilää pelotti. Tyhmillä filosofeilla kun tuntuu yleisemminkin esiintyvän keskustelua häiritsevää pelottavuutta.
- Minä en nyt kyllä ollenkaan ymmärrä sitä yhteiskuntasopimuskeskustelua tuolla Suomen puolella, filosofi sanoi talonmiehelle. - En ymmärrä koko sanaa ollenkaan, enkä oikeastaan edes sanan alkuosaa, sitä yhteiskuntaa. Mikä ihme yhteiskunta on? Kunta on jonkinlainen pläntti maasta, jossa päätetään mitä kyseisellä maapläntillä saa tehdä, ei saa tehdä ja pitää tehdä. Mutta _yhteiskunta_? Eikö se yhteisyys sisälly jo siihen kunta-sanaan? Että onko sitten joku yhteinen yhteinen kunta? Mikä on valtion ja yhteiskunnan välinen ero? Jos niillä on jokin ero, kumpi on sen toisen osajoukko, valtio yhteiskunnan vai yhteiskunta valtion? Vai onko molemmissa palasia, jotka eivät sisälly siihen toiseen?
Odotas hetki, niin minä tarkistan Wikipediasta, talonmies vastasi. - "Käsitteet valtio, kansakunta ja yhteiskunta sekoitetaan usein.[1] Yhteiskunta muodostuu ihmisten kaikkien (nykyisten ja siihen mennessä institutionalisoituneiden) vuorovaikutussuhteiden verkostoista, josta valtio on vain osa. Yhteiskunta jaetaan muun muassa hegeliläisessä ja liberalistisessa perinteessä valtioon ja kansalaisyhteiskuntaan. Uudemmissa teorioissa yhteiskunta jaetaan usein kolmeen osa-alueeseen: valtiolliseen eli julkiseen sektoriin, (yksityiseen) taloudelliseen toimintaan eli yksityiseen sektoriin ja varsinaiseen kansalaisyhteiskuntaan (kolmas sektori). Vielä uudempi laajennus tähän jaotteluun on neljäs sektori, jolla tarkoitetaan perhettä, sukua ja ystäväpiiriä."
- Hyvä, eli valtio on yhteiskunnan osajoukko, filosofi totesi. - Sitten kyllä tuo Sipilän yhteiskuntasopimus jää aika puolinaiseksi, sillä hän on jättänyt kansalaisyhteiskunnan suurelta osin sopimuksen ulkopuolelle, vain taloudelliseen toimintaan sidoksissa olevat ovat edustettuina. Ilmeisesti Sipilä mittaa yhteiskuntaa rahalla.
- Eikös se ole aika luonnollista, jos kerran sopimuksenkin on tarkoitus koskea rahaa? talonmies kysyi. - Valtiohan on se taho tuollaisessa sopimuksessa, jonka pitäisi edustaa niitä, joilla ei ole varaa edustaa itse itseään. Sen takiahan valtio on olemassa! Eivät rikkaat tarvitse kuin murto-osaa valtion palveluista, vaikkakin kallista osaa, kun taas nykyvaltion palveluista merkittävä osa on rakennettu turvaamaan niiden oikeuksia, jotka eivät itse pysty itseään turvaamaan.
- Mutta eihän Sipilä toimi noin! filosofi huudahti. - Hänhän on uhraamassa kaikki heikot, sairaat, eläkeläiset, lapset ja opiskelijat, yhteiskuntasopimuksessaan!
- Sipilä on vasta ensimmäistä kertaa pääministerinä, täytyyhän hänellä olla aikaa etsiä omaa rooliaan, talonmies huomautti. Hän ei kylläkään oikein edusta perinteistä tierumpukeskustalaista, mutta hänellä on puolue, joka varmasti jossain vaiheessa rohkaistuu muistuttamaan häntä roolistaan.
- Mutta vaikka minä nyt ymmärrän sanan yhteiskunta, en kuitenkaan ymmärrä tuon yhteiskuntasopimuksen tavoitteita, filosofi huomautti. - Mistä siellä oikein pitäisi sopia?
- Jos minä olen oikein ymmärtänyt, siellä pitäisi luoda mielikuva, että Suomessa osataan tehdä asioita samalla tavalla kuin EU, EKP ja IMF tekevät muualla, jotta nuo eivät haluaisi tulla Suomeen päsmäröimään, talonmies murahti.
- Mutta se troikkahan on vain hölmöillyt ainakin Kreikassa! filosofi huudahti. - Pitääkö Suomessa teeskennellä hölmöläistä?
- Mahdollisesti, talonmies totesi. - Tosin IMF on jo alkanut järkiintyä, joten nyt on mahdollista yrittää oikeasti pelastaa tilanne ja tehdä toimiva sopimus.
- Mutta mistä siellä sitten pitäisi sopia? filosofi kysyi.
- Siellä pitäisi sopia, millaista Suomea kaikki osanottajat haluavat olla rakentamassa, minkälaisilla rakenteilla tavoitellun Suomen kustannuksia olisi tarkoitus kustantaa, ketkä rahoittavat kyseisenkaltaisen Suomen rakentamisen, ja miten he hyötyvät siitä, että he laittavat omat rahansa likoon tuon uuden tulevaisuuden luomiseen.
- Kuulostaa vaikealta, filosofi sanoi. - Mistä sinä tuon tiedät?
- Minä olen ollut alusta asti mukana rakentamassa tätä meidän yliopistoamme. Siinä oppii paljon, kun sovittelee yhteen kymmeniä eri alojen tieteentekijöitä avustajineen muutamaan hassuun rakennukseen. Sitä tietää, ketkä eivät tule toimeen keskenään, ketkä ovat vähän liiankin hyviä ystäviä, ja ketkä keskustelevat koirien kanssa. Ja sitä oppii luovimaan sellaisessa yhteisössä, joka käytännössä on pieni yhteiskunta.
- Sinun kanssasi on paljon helpompaa puhua kuin noiden muiden tieteilijöiden, filosofi tokaisi. - Minusta tuntuu, että sellainen Suomi voisi olla hyvä paikka asua, jossa tieteentekijät ja talonmiehet voisivat käydä antoisia keskusteluja toistensa kanssa. Mahtaisikohan se Sipilä nyt vastata puhelimeen?