Julkisessa SOTE-keskustelussa elää sitkeä myytti: puhuessaan uudistuksesta poliitikot ja virkamiehet antavat ymmärtää, että nykyinen palvelutaso saadaan tulevaisuudessa aikaan pienemmillä resursseilla.
SOTE-uudistuksella on ollut kaksi julkilausuttua tavoitetta. Uudistuksen avulla on tarkoitus pienentää valtion kestävyysvajetta tehostamalla palveluntuotantoa, sekä tehdä palveluiden saatavuudesta yhdenvertaisempaa. Tällä hetkellä rikkaat saavat parempia SOTE-palveluita kuin vähävaraiset.
Tulevaisuudessa ihmiset saisivat valita palveluntarjoajan julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin palveluntuottajan välillä. Eri palveluntuottajat kilpailevat myös tasavertaisesti ihmisten suosiosta. Julkiset palveluntuottajat on tarkoitus yhtiöittää tasavertaisen kilpailun nimissä.
Aiemmin viime vuoden puolella hallitus linjasi, että SOTE-palveluiden järjestäminen siirtyy kunnilta maakunnille. Näitä maakuntia tulee Suomeen 18 kappaletta. Maakuntien suhdetta keskushallintoon ei ole vielä täysin määritelty. Tällä vaalikaudella maakunnat eivät kuitenkaan saa verotusoikeutta.
Hyvin yleisesti ajatellaan, että kilpailutus, yhtiöittäminen ja suuremmat tuotantoyksiköt luovat automaattisesti säästöjä. Entä jos SOTE-uudistuksen todellinen tavoite onkin vain pienentää julkisia menoja?
Tähän asti kunnat ovat melko itsenäisesti saaneet päättää palveluiden tasosta, omasta verotuksestaan ja siitä miten paljon ne panostavat palveluihin. Toki kuntien valtionosuuksia on pienennetty ja julkiset SOTE-palvelut ovat kärsineet pitkään kroonisesta resurssipulasta. Lääkäreitä on ollut vaikea saada houkuteltua kunnalle töihin ja jonot ovat olleet pitkiä. Lastensuojelu on ollut ylikuormittunut.
Silti keskushallinto ei ole voinut määrätä miten kunnat hoitavat SOTE-palvelut. Nyt tähän on tarjoutumassa mahdollisuus etenkin, jos keskushallinto saa suuren vallan SOTE-palveluiden budjettiin. Silloin kustannusten karsiminen tapahtuisi – ei nerokkaiden rakenteiden avulla – vaan Valtiovarainministeriön mahtikäskyllä. Budjettikehykset asetettaisiin tiukoiksi ja maakunnat eivät voisi livetä kehyksistä.
Seuraukset palveluiden laadulle saattaisivat olla kohtalokkaat. Palveluissa on jo nyt pulaa resursseista. Jos resursseja pienennetään entisestään palvelut uhkaavat eriytyä entisestään. Ne joilla on varaa maksaa laadusta tulevat saamaan parempia palveluita kuin ne, joilla ei ole varaa. Tämä johtaa taas puolestaan yhteiskunnan eriarvoistumiseen.
SOTE-uudistus voi parantaa palveluita vain jos palveluntuottajille taataan riittävät resurssit. Jos resurssit ovat liian pienet on aivan sama tuottaako palvelun yksityinen vai julkinen vai kolmannen sektorin toimija. Sekundan hinnalla ei saa priimaa vaikka miten nerokas uudistus olisi suunnitteilla.