IS:n toimittaja kyseli Kataiselta Kreikan lainoista. Vastaukset olivat parhaimmillaan tuttua timanttista "kataismia". Tässä esimerkki:
"Miksi ei laitettu Saksaa ja Ranskaa maksamaan itse, vaan otettiin piikki koko Euroopalle?
– Sen takia, että Kreikka on euroalueen osa. Meillä oli vastuu oli Kreikasta. Kyse ei ole pelkästään Saksan ja Ranskan pankeista, vaan miten Kreikka ylipäänsä kykenee rahoittamaan omaa toimintansa – terveydenhuoltoa ja koulutusta. lääkkeitä. Siihen Kreikka sai toisilta euromailta apua, Katainen vastasi."
Katainen toteaa, että Suomikin on vastuussa Kreikasta. Hän tulee sohaisseeksi syrjään arvon, jota EU sanoo puolustavansa, kansanvallan. Kukaan ei voi olla vastuussa jostain ilman valtaa. Kukaan ei voi tehdä annettua tehtävää, ellei siihen ole lupaa ja työkaluja. Niinpä Suomenkin vastuu Kreikasta välittyi ns. Troikan käskyissä Kreikalle. Tosiasiallisesti Kreikan demokratia syrjäytettiin. Se aiheutti häiriöitä kansan äänestäessä tuon tuosta väärin, mutta Troikka jyräsi. Se otti vastuun ja vallan. Ivallisesti kansanvaltaa puolustava EU hylkäsi kansanvallan sen syntysijoillaan.
Arvoista on esitetty mm. sellaista, että organisaatioilla ovat viralliset arvonsa, todelliset arvonsa ja vielä jäsentensä arvot. Kreikan tarina kertoo, että demokratia on EU:n virallinen arvo, muttei todellinen. Kun näinkin keskeinen arvo sai mennä, luultavasti tilanteen tullen muutkin. Demokratia sai mennä, koska oli jokin tärkeämpi arvo puntarissa. Voittaja ei ollut työllisyys ja talouden tasapaino vaan EU:n laajentumisen peruuttamattomuus. Eurojohtajat valitsivat luultavasti hyvin tietoisesti Euroopalle hitaan kasvun aikakauden, eli heikon työllisyyden ja talouden pitkällä aikajänteellä. Se oli hinta mikä EU:n peruuttamattomuudesta haluttiin maksaa. Kreikan ei haluttu eroavan.
He valitsivat niin, koska se turvasi heidän omat uransa sekä EU:n. Jos ratkaisusta kansa ei pitänyt, EU piti. Riittävän moni päättäjä hyötyi. Lisäksi poliitikoilla on taipumus ratkaista asioita keskittämällä valtaa, luomalla uusia virastoja, järjestelmiä ja byrokratiaa. He eivät yleensä yksinkertaista. Sääntö-Suomi on malliesimerkki tästä. Siksi kansalaisia ohjeistetaan välttämään luonnossa suunnistamista, jos ei osaa. Poliitikko ja virkamies haluavat ratkaista muiden ongelmat itse.
Entäs se kataismi? Katainen sekoitti ihmisten mielet yhdistämällä pankit ihmisten terveyteen. Kysymys oli siitä, miksi mekin maksoimme, eivätkä vain maat, joiden pankit olivat kreikkalaisia lainoittaneet. Katainen antaa ymmärtää kreikkalaisten terveyden olleen kiinni Suomen rahoista. Näin ei kuitenkaan ollut. Suomen merkitys rikkaan Saksan rinnalla on pieni, eikä meidän ulosjäänti olisi keikauttanut laivaa mihinkään. Kreikka olisi saanut rahansa. Edelleenkin siihen on euromailla näköjään varaa. Toisekseen, valtiot olisivat voineet kuitata pankkiensa Kreikka-luottotappiot. Pankit olisivat siis voineet saada rahansa, tai osan, kummassakin tapauksessa ja Kreikka olisi kuivilla. Suomella oli vastuu Kreikasta vain siksi, että täällä päätettiin niin.
Olisiko Kreikka tällöin saanut lisää lainaa? Olisi. Kreikka on ollut huono velkojen maksaja koko historiansa. Pankit voivat hinnoitella tämän riskin korkoihinsa ja tekivätkin niin ennen euroa. Kun velkakuorma olisi asiallinen, riski ei olisi niin suuri, joten ei korkokaan. Velanottajan on otettava vastuu velan maksamisesta. Korko on siihen yksi tapa. Jos se on korkea, sitä niität, mitä kylvät. Mikäli Kreikka ei olisi saanut lainaa pankeilta, olisivat halukkaat euromaat voineet lainata. Näin siis tilanteessa, jossa Kreikka ei enää olisi ollut ylivelkaantunut vaan maksukykyinen.
Kreikalta otettiin pois vastuuta veloistaan halvan koron muodossa. Koko euroalue oli sotkettu Kreikkaan. Kukaan ei halua hävitä, mutta jonkun on hävittävä, eikä kukaan halua ratkaista häviäjää. Kukaan ei halua ottaa vastuuta. Poliitikon oma ura on tärkeämpi. Tässä vaiheessa Kataisen esiintuoma vastuullisuus näyttäytyy päinvastaisessa valossa, vastuuttomuutena.