Tässä maassa suhtautuminen alkoholipolitiikkaan on taantunut ideattomalle tasolle, esitetään vain erilaisia variaatioita pakko- ja sääntelypolitiikasta.
Kohtuukäyttäjillä, joilla elämän arvot ja hallinta ovat kunnossa vapautuva alkoholipolitiikka ei tule aiheuttamaan ongelmia tai muutoksia alkoholin käyttötottumuksiin.
Alkoholin ongelmakäyttäjien kohdalla sen sijaan tulisi kiinnittää huomio liikakäytön syihin ja auttaa heitä näissä. Jostakin syystä alkoholilla pehmennetty todellisuus on jollekin selvää todellisuutta parempi vaihtoehto jatkuvasti. En lähde luettelemaan niitä lukemattomia mahdollisia syitä liikakäyttöön, totean vain, että pakkosääntely on ongelmien lakaisemista maton alle, ei todellinen apu kenellekään.
Ennen kaikkea kristillisdemokraateille kohdistettuna, mutta myös kaikille muille ehdotan, että lakihenkisen sääntelypolitiikan puoltamisen sijasta miettikää maallemme *toimiva* yhteiskunnallinen - positiivinen ja humaani - mekanismi, jolla ainakin valtaosa alkoholin ongelmakäyttäjistä saadaan jonkinlaisen avohoidon tai muun tukea ja pysyvää apua antavan järjestelmän piiriin (ehkä tähän tarvittaisiin jopa ihka uusi julkinen palvelu)? Hakeutuminen olisi tietysti ennen kaikkea vapaaehtoista, mutta voisiko siihen liittyminen olla esimerkiksi lääkärin tai poliisin määräyksestä tapahtuvaa joissakin tapauksissa? AA-kerhoja on olemassa, ja se oli aikanaan hieno keksintö. Jatkakaa ihmeessä mieluummin tuohon suuntaan, ehkä löydätte ongelmaan inhimillisen ratkaisun, jota ei vielä ole koettu.