Tulo politiikkaan on halu auttaa ihmisiä ei puoluetta sinänsä. Suomessa elää jonkinlainen pakkomielle siitä, että puolueen tulee olla menestynein ja kaunein. Tämä siitäkin huolimatta, että menestys ei tuo valtaa, sillä valta pitää lunastaa. On suuri virhe luulla, että kannatus tuo työhalut poliitikolle. Sehän on nähty, mitä suurempi kannatus sen laiskempi poliitikko.
Köyhyys on toinen asia johon politiikka aina haksahtaa. Köyhyys mitataan rikkaudella, eli joka haluaa poistaa köyhyyden tulee samalla poistaneeksi rikkaudet. Petteri Orvon lanseeraama pelastetaan keskiluokka on tämä sama asia kokoomuslaisittain piiloviestitetty. Mitähän Kokoomuksen rahamiehet oikein ajattelevat tällaisesta keskiluokan pelastajasta? Sehän tarkoittaa, että rikkaat ja köyhät nostetaan samaan massaan, eli keskiluokkaan jossa demareiden tasapäistämispolitiikka jo on.
Köyhyys ei siis poistu antamalla köyhille rahaa vaan ottamalla sitä rikkailta pois. Keskiluokka taas luulee olevansa köyhiä paremmassa asemassa kun heille niin uskotellaan. On aivan sama oletko keskiluokkaa vai köyhälistöä, kun vertaus tehdään rikkaaseen. Siis aivan sama, rikas on rikas ja sinä olet keskiluokkaa tai köyhä. Keskiluokka on parempiosainen köyhä. keskiluokka on myös sellainen sermi jonka taakse voivat rikkaatkin piiloutua. Rahat laitetaan jemmaan tai ei siis pröystäillä rahoilla ja esitetään tavallista kansaa ( nukkavierua keskiluokkaa), jotta rikkaus ei paljastuisi.
Tätä keskiluokkaa Orpo varmasti haluaa nyt kosiskella, sellaisia rikkaita jotka imitoivat keskiluokkaa. Rahat pidetään näkymättömissä ja ajellaan vanhalla autolla.
Jos siis halutaan köyhyys poistaa, niin silloin on laitettava rikkauksille luu kurkkuun. Se on käsittämätön vaaliteema, että poistetaan köyhyys tai pelastetaan keskiluokka.
Jos rikkaiden rahaa lisätään lisääntyy silloin myös köyhien lukumäärä, mutta nykyajan köyhällä on paljon paremmat oltavat, kuin vanhan ajan porvareilla. Miksi siis valittaa, kun kaikki on hyvin?
Köyhyyttä ei ensisijaisesti tule poistaa, vaan tasoittaa heidän tietänsä rikkauksiin.
Ensimmäiseksi kaikille tulisi olla mahdollista mennä ansiotyöhön. Sellaiseen työhän joka ei ole niin säänneltyä, että siinä ei olisi etenemisen mahdollisuutta.
Köyhyys ei poistu vaikka meillä kaikilla olisi työpaikka, mutta se olisi suuri edistys poliitikolle, kun hän voisi julistaa, että minä hoidin teille kaikille työtä. Miksi tähän ei niin paljoa panosteta vaaliteltoilla, ehkä siksi, että se on helppoa todeta valheeksi. Toisin kuin köyhyyspoiston utopia, jonka kaikki tietävät kliseeksi, mutta nyökkäilevät päätään hyväksyttävästi, kun kuulevat tuon lauseen poliitikon huulilta.
Köyhyyden pelkoa läimien kohti parempaa keskiluokkaa sanovat kokoomuslaiset ja äänestävät puheenjohtajastaan, jonka varaan heidän mielestään puolueen kannatus rakentuu. Aika tyhmää joukkoa. Vain sanakirjassa kannatus tulee ennen työtä ja taistelua. Porvari on vain niin laiska nousemaan työhön, hän leikkii mieluimmin keskiluokkaa, siksi kannatus laskee. äänestäjät ovat pettyneitä Kataisen aloittamaan poliittiseen alamäkeen. Stubbista ei ole sitä korjaamaan, mutta ei sitä pysty yksikään puheenjohtaja nostamaan ilman jäsenten vankkumatonta tukea.
Ai niin tuo otsikko on anagrammi, eräästä poliitikosta joka tahtoo olla paras vaihtoehto.