Väinö Linna suhtautuu allikersantti Lahtiseen järkähtämättömän sympaattisesti, mutta sympatia on ironista.
Lahtinen ei ole väärässä ainoassakaan omiin kokemuksiinsa perustuvassa mielipiteessä. Hänen luottamuksensa tieteeseen perustuu kuitenkin uskonvarmuuteen.
Kun Lahtinen ilmaisee, että evoluutioteorian on jo myöntänyt "kapitalistinenkin tiedemies", hän todistaa omaksuneensa suomalaisen nuorisoliittolaisen opintokerhotiedon.
1950-luvun suomalainen kirjailija ja jokunen lukija kuitenkin ymmärtävät, että Mitshurinin ja Lysenkon kulta-aikana luonnonvalinnan järkevä tulkinta ei ollut ihan vankimmillaan rajan itäpuolellakaan.
Sisäistettyä tieteellistä maailmankuvaa Tuntemattomassa edustaa Honkajoki. Hämäläinen maalaispoika ja lukutoukka, kuten kirjailijakin.
Honkajoki rakentaa ikiliikkujaa juuri siksi, että hän, päinvastoin kuin 1940-luvun rivisotilas, tietää sen olevan absoluuttisesti mahdottomin modernin fysiikan tuntema pyrkimys. Todellinen ikiliikkuja on ikiliikkujan mahdottomuuden vastustaminen.
Honkajoen yhteiskunnallinen asenne ei poikkea Lahtisen asenteesta, mutta hänen on "tieteen vapauden nimessä" kieltäydyttävä seuraamasta pitemmälle.
Väinö Linnan oma asema todellisessa sodassa vastasi melko tarkkaan hihittäjä Vanhalaa, mutta kysyttäessä hän mielellään myönsi juuri Honkajoen omaksi suosikikseen luomistaan hahmoista.