Microsoftin ilmoitus matkapuhelinliiketoiminnan alasajosta ja hallituksen päätös Talvivaaran kaivostoiminnan lopettamisesta ovat isoja asioita koko Suomen talouden ja yhteiskunnan kannalta. Toivottavasti niistä osataan ottaa oppia.
Microsoft
Microsoftin pääjohtajan Satya Nadellan nimissä tänään julkistettu tiedote yhtiön matkapuhelinvalmistuksen ’virtaviivaistamisesta’ ei ole mikään yllätys yhtiön aiemmin julkistamien yleisten strategisten linjausten ja tuotteiden lähes olemattomiin supistuneen kaupallisen menestyksen valossa. Suomen osalta päätös merkitsee kuitenkin lähes lopullista päätepistettä runsaat pari vuosikymmentä sitten alkaneelle huikealle menestystarinalle.
Itselläni oli hyvä mahdollisuus seurata tuota kehityskaarta melko läheltä sen vuoksi, että työskentelin vuosituhannen vaihteessa kymmenen vuoden ajan päätoimisesti erilaisten tietoyhteiskuntahankkeiden parissa. Pääsin siten omakohtaisestikin nauttimaan siitä hyvin erityislaatuisesta ilmapiiristä, joka vallitsi aikana jolloin Nokian matkapuhelintuotanto laajeni räjähdysmäisesti, Suomi oli oikeasti edelläkävijä uudenlaisten viestintäkulttuurien rakentamisessa ja odotukset alan liiketoimintojen arvon kasvusta kohosivat taivaisiin.
Toki aika pian pääsimme kokemaan myös uuden talouden finanssikuplan romahduksen, menestysten tuottaman katteettoman uskon osaamisemme ainutkertaisuuteen sekä merkit siitä, ettei tuo osaaminen kyennyt kasvamaan siinä tahdissa kuin menestyminen kivenkovassa maailmanluokan kilpailussa olisi edellyttänyt. Puutteet tulivat ikävällä tavalla näkyviin siinä vaiheessa kun Nokia joutui kilpailemaan vanhentuneilla ratkaisuillaan Samsungin, Googlen ja Applen kehittämiä ylivoimaisia tuotteita vastaan.
Osin kyse oli Nokiasta ja sen johtamisessa esiintyneistä puutteista ja osin innovaatiojärjestelmämme kilpailukyvyttömyydestä. On vaikea ajatella Suomessa päästävän uudestaan kunnon nousuun ennen kuin tehdyt virheet ja niiden syyt on eritelty kunnolla ja toimintaa ryhdytään korjaamaan johtopäätösten mukaisesti. Toistaiseksi emme ole tässä tilanteessa, mistä kertovat yhtäältä edelleen jatkuva hehkutus Suomesta digitalisaation edelläkävijämaana sekä toisaalta tiedeyhteisömme halu työntää innovaatiot paikkaan, jota en viitsi tässä yhteydessä mainita edes latinaksi.
Talvivaara
Talvivaara ei missään vaiheessa ehtinyt nousta taloudelliselta merkitykseltään lähellekään Nokian matkapuhelinliiketoimintoja, vaikka yhtiö kävi hetkellisesti Lontoon pörssissä. Mutta valtiollisen elinkeinopolitiikan kannalta katsottuna kaivoshankkeessa on ennätetty polttaa paljon enemmän yhteiskunnan varoja kuin esimerkiksi kolmannesvuosisata sitten niinikään onnettomasti päättyneessä Valcon kuvaputkitehdashankkeessa. Ja paljon kalliimmaksi lysti olisi tullut, ellei hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta olisi nyt ottanut järkeä käteensä ja puhaltanut peliä poikki.
Toki ministerivaliokunnan päätöksessä mainitaan mahdollisuus toiminnan jatkamiseen, jos mukaan löydetään riittävä määrä yksityisiä rahoittajia. Mutta sellaista ihmettä ei tule tapahtumaan, ja siksi edessä on useita vuosia kestävä toiminnan alasajo. Toivottavasti se onnistutaan toteuttamaan aheuttamatta kovin paljon lisävaurioita ympäristölle jo toteutuneiden lisäksi.
Kainuun aluetaloudelle toiminnan alasajo aiheuttaa ilman muuta isoja sopeutumisvaikeuksia, joita alue ei toivottavasti joudu kantamaan yksin. Hyväksi puoleksi uutisessa jää kuitenkin se, että nyt malmivaranto jää alueen maaperään odottamaan aikaa, jolloin sen hyödyntäminen on taloudellisesti erittäin kannattavaa. Sellainenkin vielä tulee, vuorenvarmasti.
Suomi
Talousennustajat ovat viime päivinä viilanneet Suomen tämän vuoden talouskehitystä koskevia arvioita hieman aiempaa positiivisemmiksi. Tämän päivän uutiset väräyttävät viisaria jälleen päinvastaiseen suuntaan. Mutta isoilla uutisilla on taipumus pysäyttää meidät miettimään, missä olemme ja mihin oikein olemme menossa. Jos näin käy nytkin, päivän vaikutukset voivat aikaa myöten kääntyä voiton puolelle.