"Miltei kaikki nykyiset aluesairaalat muuttuvat pääosin kuntouttaviksi sairaaloiksi, joissa ei päivystetä eikä leikata. Niissä on päiväaikaisten perusterveydenhuollon palveluiden lisäksi esimerkiksi ortopedisiä tai neurologisia poliklinikoita. Tarkoitus on, että lääkärit liikkuvat, eivät potilaat.”
Tuo yllä oleva teksti on kotoisin uudesta suunnitelmasta Sote-palveluitten järjestämisessä. Äkkiä suoritetun laskennan mukaan Suomessa on aluesairaaloiksi luokiteltavia sairaaloita yhteensä 54 kappaletta. Niistä pelkästään 12 sijaitsee Helsingissä, loput jakautuvat ympäri maata. Osa sairaaloista on niin erikoistuneita, että niitä tuskin lopetetaan, mutta yli 40 sairaalaa on lopetuslistalla.
Kun perusterveydenhuollossakin tapahtuu varmasti karsimista ja keskittämistä, on turhaa luulla että noin suurelle sairaalaverkolle löytyisi käyttöä pelkästään kuntoutusta ja ehkä neurologisia ja ortopedisiä palveluita tarjoavaa käyttöä.
Selvää on, että suuri osa sairaaloista jää tyhjäksi. Aluepolitiikkaa tehdään mitä rankemmalla kädellä. On selvää, että yksi osa terveydenhoitokuluistamme, matkakustannukset, jäävät entistä suuremmassa määrin potilaitten maksettavaksi.
Yhdelle osalle terveydenhoitoverkostoamme aluesairaaloittemme alasajo saattaa olla miljoonien arvoinen onnenpotku. Uudistuksen myötä yksityinen sektori tulee vahvistumaan vauhdilla. Valmiiksi sairaalakäyttöön rakennettu rakennuskanta, jonka hinta muitten ostajien kokonaan puuttuessa jää mitättömäksi, kelpaa varmasti yksityisien yhtiöitten käyttöön.
Kulut maksetaan sairaitten ihmisten palveluseteleillä ja maakuntien maksusitoumuksilla.
