Viime päivinä on keskusteltu Kreikasta. Mistäpä muustakaan. "Paha uni" on taas täällä.
On väitetty, että Suomen vastuut olisivat kasvaneet Sipilän hallituksen päätöksillä. Vastuiden kasvattaminen olisi vastoin voimassa olevaa hallitusohjelmaa, ja jos noudatetaan valtiovarainministeriön koko viime vaalikaudella vallinnutta ja nykyäänkin voimassa olevaa tulkintaa, Suomen vastuut eivät ole Sipilän hallituksen toimesta käytännössä kasvaneet. Korkojen alentaminen tai laina-ajan pidentäminenkään eivät nekään kasvattaisi Suomen vastuita. Ne pienentävät Suomen saatavista ennakoituja tuottoja eli heikentävät sen bisneksen kannattavuutta, joka Vanhasen hallituksen aikana Kreikan lainoittamisen myötä aloitettiin. Silloin tätä toimintaa mainostettiin siis hyvänä bisneksenä.
Kreikalle on tämän hallituksen aikana kyllä hyväksytty kolmas lainaohjelma eli lainapaketti, mutta se ei siis koko ajan, myös viime vaalikaudella, voimassa olleen valtiovarainministeriön vastuutulkinnan mukaan kasvattanut Suomen vastuita, koska lainapaketti toteutettiin Euroopan vakausmekanismi EVM:n kautta niiden kansainvälisten sitoumusten eli vastuiden puitteissa, jotka jo Kataisen-Urpilaisen hallitus Suomen kontolle otti. EVM on hankkinut lainamarkkinoilta rahaa, jotka se lainaa eteenpäin Kreikalle.
Tämä EVM:n varainhankinta taas on onnistunut, koska Kataisen-Urpilaisen hallituksen aikana Suomi ja muut euromaat päättivät sitoutua takaamaan EVM:n varainhankintaa. Kyse on ns. velkavivuttamisesta, jossa näillä EVM:lle myönnetyillä ja maksetuilla pääomilla saadaan hankittua Kreikalle lainaa markkinoilta.
Jos Kreikka ei maksa näitä lainojaan takaisin, EVM kärsii tappiot ja silloin Suomi voi menettää suoraan sen noin 1,44 miljardia euroa, jolla Kataisen hallitus pääomitti EVM:ää sen varainhankinnan eli velkavivuttamisen mahdollistamiseksi. Tätä voisi kutsua sijoituksen alaskirjaamiseksi.
Jos EVM:lle tulee lainaohjelmien myötä enemmän tappioita, Suomi joutuu vaadittaessa pääomittamaan EVM:ää aina noin 12,58 miljardiin euroon saakka. Kaikki nämä päätökset on tehty Kataisen-Urpilaisen hallituksen aikana ja näitä miljardeja on kutsuttu ja kutsutaan Suomen vastuiksi, ei yksittäisiä lainapaketteja, jotka maksetaan näiden EVM-sitoumusten rajoissa EVM:n avulla. Tiedän sen, koska olin näitä päätöksiä itse vastustamassa. Kaikki Kreikalle EVM:stä myönnetyt lainaohjelmat on kyetty saamaan aikaan niiden pääomien puitteissa, jotka EVM:ään on jo maksettu sisälle. Suomen osalta siis 1,44 miljardin euron pääoman puitteissa.
Sipilän hallitus on pannut piikin kiinni siinä mielessä, että EVM:n varainhankintaa se ei suostu helpottamaan kasvattamalla EVM:n pääomarakennetta nykyisestä eli kaiken Kreikan lainoittamisen on onnistuttava tämän Suomen osalta 1,44 miljardin euron puitteissa. Suomi ei kuitenkaan voi mitään, jos EVM:n enemmistö vaatii Suomea pääomittamaan vakausmekanismia aina 12,58 miljardiin euroon asti, joka on Kataisen-Urpilaisen hallituksen hyväksymä sitoumus kaiken kaikkiaan. Yhtään näitä 1,44 miljardista eurosta ei ole maksettu Sipilän hallituksen aikana eikä enempää vapaaehtoisesti myöskään makseta lisää. Suomen vastuita ei ole kasvatettu eikä kasvateta.
Mitä tulee riskeihin, niin niiden arvioiminen ei ole yksiselitteistä, koska riskiarvio ei koske vain EVM:ää vaan kaikkia Suomen sitoumuksia suhteessa Kreikkaan ja eurokriisiin. Kreikalle EVM:n avustuksella hankittavien lainaerien myötä riskien voidaan katsoa joko kasvavan tai pienenevän. Kyse on arviosta riskien toteutumisen todennäköisyydestä. Jos uskoo, että myöntämällä Kreikalle kolmas lainapaketti ja tilittämällä sen ehdollisia lainaeriä Kreikalle Kreikan tilanne vain heikkenee, silloin riskien toteutumisen todennäköisyys kasvaa. Jos taas on sitä mieltä, että suunnitellun lainaerän tilittäminen tietyillä ehdoilla Kreikalle lisää Kreikan mahdollisuuksia selvitä veloistaan, silloin riskien toteutumisen todennäköisyys pienenee. Riskeistä Suomen hallitusohjelmassa ei ole linjattu mitään, mutta edellisellä kaudella toimineen perustuslakivaliokunnan mukaan riskiarvio on keskeinen. Sitä ei kuitenkaan voi tehdä vain koskien yksittäistä lainapakettia ja lainaerää, vaan se tulee tehdä arvioiden koko kokonaisuus.
Riskiarvioihin liittyy se, mitä tapahtuu euroalueella ja sen rahoitusmarkkinoilla kokonaisuudessaan, jos Kreikalle myönnetään ehdollinen lainaerä tai jos vastaavasti lainaerää ei myönnetä, vaan käytännössä Kreikka päästetään konkurssiin. Jälkimmäisessä tapauksessa riskien toteutumisen todennäköisyys pelkästään jo Vanhasen hallituksen aikana annettujen kahdenvälisten Kreikka-lainojen, Urpilaisen takuiden arvonmenetyksen ja Kataisen-Urpilaisen hallituksen aikana EVM:ään maksetun pääoman ja ERVV:n miljardien takausvastuiden realisoitumisen osalta on lähempänä 100 prosenttia kuin nollaa. Se, että nykyinen hallitus ja perussuomalaiset osana sitä on saatettu näiden tapahtuneiden tosiasioiden eteen, ei ole perussuomalaisten syytä eikä perussuomalaisten vastuulla. Vain se on perussuomalaisten ja nykyisen hallituksen vastuulla, että Suomen hallitus ei yksin asettunut vastustamaan viime kesänä Kreikalle EVM:stä myönnettyä kolmatta lainaohjelmaa, mutta se ei liity Suomen vastuisiin ja mikäli Suomen vastustus olisi synnyttänyt komission tulkinnan mukaan euroalueelle ns. hätätilan, olisi lainaohjelma Kreikalle voitu myöntää määräenemmistöpäätöksellä EVM:n hallintoneuvostossa Suomen vastustuksesta huolimatta. EVM:n säännöt on hyväksynyt edellinen eduskunta, perussuomalaisten vastustaessa tällaista mahdollisuutta määräenemmistösäännöstä ja joka tapauksessa edellyttäen sen käsittelyä eduskunnassa vaikeutetussa säätämisjärjestyksessä 2/3 määräenemmistöllä ja jääden vaatimuksineen yksin. Olin paikalla.
Kreikan velkojen suora leikkaaminen ei sekään kasvata Suomen olemassa olevia vastuita, vaan se tarkoittaa niiden riskien realisoitumista, joita riskejä Suomi on edellisten hallitusten aikana kontolleen ottanut, kun on nämä sitoumukset hyväksynyt. Sipilän hallitus on kuitenkin linjannut, että jokainen maa vastaa itse veloistaan eli ilman hallitusohjelman muuttamista Suomi ei voi leikata etenkään kahdenvälisiä Kreikka-saataviaan eikä ERVV:n avulla myönnettyjä lainoja, koska niihin liittyy takaus. Tosiasia on kuitenkin se, että 1,44 miljardia euroa, jotka Kataisen-Urpilaisen hallitus sijoitti EVM:n pääomaan, ei ole velkaa Kreikalle, vaan se on pysyväisluonteinen sijoitus vakausmekanismiin. Tuota pääomaa emme saa koskaan käyttöömme, vaan olemme jo menettäneet sen. Näin ollen kaikki Kreikan suhteen tulevaisuudessa mahdollisesti tehtävät alaskirjaukset eivät automaattisesti ole nekään vastoin periaatetta”jokainen maa vastaa itse veloistaan”, sillä esimerkiksi tilanteessa, jossa Suomi EVM:n kautta kärsisi 1,44 miljardin euron alaskirjauksen sijoituksestaan, Suomi ei silloin maksa kenenkään velkoja eikä menetä saataviaan. Sen sijaan, jos tapahtuisi sellainen alaskirjaus, jossa EVM:ää jouduttaisiin käytännössä pääomittamaan lisää yli jo pääomitetun 1,44 miljardin euron, kyse olisi tilanteesta, jossa no bail out –sääntöä rikottaisiin selvästi.
Minä en tässä edellä esitä tai ehdota mitään, vaan kuvaan vain olemassa olevan tilanteen ja sen, miten tähän on tultu. Vastuu pitää osoittaa niille tahoille, joilla vastuu tapahtuneista tosiasioista on, ei niille, jotka on saatettu näiden tapahtuneiden tosiasioiden eteen.
Lähteet:
http://valtioneuvosto.fi/documents/10184/1427398/Ratkaisujen+Suomi_FI_YHDISTETTY_netti.pdf/801f523e-5dfb-45a4-8b4b-5b5491d6cc82 (Hallitusohjelma)
http://vm.fi/suomen-vastuut (Sivun yläosassa oleellinen info)
http://vm.fi/documents/10623/1210755/Suomen+valtion+taloudelliset+sitoumukset%2C+vastuut+ja+saatavat+Euroopan+talous-+ja+velkakriisiin+liittyen+%E2%80%93+tilanne+31.12.2015/1feefe64-b275-4951-9708-4e076b86faab (Tarkempi kuvaus, jossa kerrotaan mm. mitä vastuilla on koko eurokriisin ajan käsitetty Suomessa riippumatta hallituksen koostumuksesta tarkoitettavan.)
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000000975887.html (Yksittäisten asiantuntijoiden tulkintaa)