Inhimillisistä tarpeista yksi perustavanlaatuisimmista vaikuttaa olevan jälkikasvun hankkiminen. Ihmiselämän väliaikaisuus ja poikkeuksellisuus vaikuttaa suurelta mahdollisuudelta, mutta herättää myös pelkoja. Tästä syystä, kun oma aika koittaa monet tahtovat jättää palasen itseäään lapsissansa tai jollakin muulla tavalla elämään tähän maailmaan. Koska elämä ei ole ikuista, sukupolvien ketjun tahdotaan kestävän mahdollisimman pitkään.
Ihmiset usein toivovat, että tulevat sukupolvet kertoisivat tarinoita heistä, esivanhemmistansa. Edes muistojen ja tarinoiden itsestä ja aikalaisista toivotaan elävän oman ajan päättymisen jälkeen. Harvoista kuitenkaan loppujen lopuksi kerrotaan näitä tarinoita. Kaikki eivät voi olla historian muistamia suuria ihmisiä. Merkityksellisyyden ja merkityksettömyyden kokemukset taistelevat ihmismielissä.
Uskonnot ovat kertoneet kautta aikojen monenlaisia lohduttavia tarinoita muun muassa palkinnosta tämän elämän jälkeen tuonpuoleisessa. Itse uskon, että taivas ja paratiisi voivat löytyä tämän maailman kamaralta. Perhe-elämä voi olla parhaimmillaan paratiisi. Aina ja kaikkien kohdalla ei näin kuitenkaan ole. Siitä huolimatta, olivat omat kokemukset minkälaisia tahansa, elämästä ja elämisestä voi löytyä iloa ja merkityksellisyyttä.
En näe tarpeelliseksi odottaa tuonpuoleista elämää. Tärkeämpää on tehdä parhaansa tämänpuoleisessa. On väärin pelotella ihmisiä tuonpuoleisilla rangaistuksilla. Ihmisten elämänvoimaa ja kykyä nauttia ei tule rajoittaa turhien sääntöjen välityksellä. Jokaisen ihmisen elämän avaimet tulee olla heidän omissa käsissänsä. Ihmiselämän kokemusten ja näihin liittyvien tunteiden spektrin kokeminen on mahdollista suurimmalle osalle ihmiskuntaa.
Lasten hankkiminen on oiva tapa kokea täyttymystä ja onnistumisen kokemusta elämässä. Sen ei tarvitse kuitenkaan olla ainut arvokas tapa kokea elämä. Ihmiselämän voi kokea tarkoitukselliseksi ilman jälkikasvun hankkimistakin. Tuntuu tietysti hienolta nähdä ihmisiä, jotka ovat osittain kuvia omasta itsestä. Merkityksellisyyden kokemuksen ei tule kuitenkaan rakentua pelkästään tai edes pääsääntöisesti lapsien hankkimisen varaan.
Arvokkaiksi ja jollain tavalla ikuisiksi voidaan kokea kaikenlaiset ihmissuhteet, vaikka nämä jonakin päivänä vaipuvat unholaan. Arvokasta voi olla päättää olla kokonaan hankkimatta lapsia. Perheen ja jälkikasvun hankkiminen vaikuttaa kuitenkin houkuttelevalta ja tarpeelliselta elämän palapelin palaselta. Vaikuttaa siltä, että paljon jäisi puuttumaan ilman mahdollisuutta elää läheisten ihmisten kanssa. Näiden ei tietenkään kaikilla tarvitse olla perhettä.
Perhe-elämä on tehty jaettujen ajatusmaailmojen, politiikan ja lainsäädännön avulla kohtuullisen helpoksi. Suuria ongelmia on kuitenkin edelleen olemassa. Perhe-elämän ja opiskelemisen yhdistäminen on melko vaikeaa. Se myös vaikuttaa entisestään vaikeutuvan, kun opiskelijoille oikeudenmukaisesti kuuluvia tukia leikataan. Suunnan tulisi olla vallan päinvastainen. Se olisi sekä taloudellisesti, sosiaalisesti ja yksilöllisesti arvokasta ja järkevää. Kaikille tulisi suoda hyvät elämän avaimet taustoistansa riippumatta.
Opiskelemisen ja muiden elämän osa-alueiden yhdistämistä tulisi helpottaa, sen sijaan, että elämänmittainen oppiminen pyritään tekemään liki mahdottomaksi. Opiskelemisen tai perhe-elämän ja lasten kasvattamisen vuoksi perinteisesti nähdyn työelämän ulkopuolella olevat ihmiset ansaitsevat mahdollisuuden joka tapauksessa elää elämiänsä täysipainoisesti ja tuetusti. He tekevät tärkeää työtä, josta maksetaan rahallisesti hyvin pientä palkkaa. Inhimilliset palkinnot ovat kuitenkin valtavat.
Suomen pitää erityisesti taloudellisesti heikkoina aikoina tukeutua vahvuuksiinsa. Suomalainen koulutusjärjestelmä on upea. Sellaisena se tulee säilyttää myös tulevaisuuden sukupolville. Opiskelijoille tulee maksaa riittävää palkkaa työstänsä, jota he koulujen ja korkeampien oppilaitosten penkeillä tekevät. Perheellisen opiskelijan elämä tulee tehdä mahdollisimman varmaksi ja turvalliseksi.
Lasten kasvattaminen ja opiskeleminen ovat kaksi työtä, joista tulee saada riittävä korvaus. Ihmisten elämien perusedellytykset tulee turvata. Tähän kaikkeen tarvitaan yhteisvastuullisuutta, mikä on ainut oikea tapa järjestää yhteiskunta. Yhteiselomme täällä olisi muulloin erittäin vaikeaa kamppailua toistemme kanssa. Hyvinvointivaltiomme on maailman hienoimpia yhteiskunnallisia saavutuksia. Sen perustukset tulee säilyttää ennallaan. Kaikille tulee taata tasapuoliset oikeudet perheellisinä tai perheittä.
-Matti Nikama