Liberan Heikki Pursiainen kirjoitti tänään "Lääkäriliitto – rikkaiden asialla köyhiä vastaan?" (Libera.fi 30.5.2016) kirvoittaen suuren määrän (pääosin negatiivisia) kommentteja.
Lääkäriliitto tekee vain työtään edunvalvojana, ja edunvalvojat saavat Suomessa perinteisesti valehdella vaikka mustan valkoiseksi. Tämä ei olisi ongelma, jos niin suuri osa lääkäreistä, ja muustakin kansasta, ei uskoisi mustaa valkoiseksi.
Kuvaliitteenä kiistaton todiste siitä, että lääkäreitä koulutetaan liian vähän - liian matala työttömyysaste nostaa palkkoja, sekä tekee palkkaamisen vähemmän houkutteleviin sijainteihin mahdottomaksi. (Suomessa on n. 20 970 lääkäriä, joista n. 144. on työttömänä, eli lääkärien työttömyysaste on noin 0,7%)
Edunvalvonnan edessä nöyristelyn sijaan oikea tapa säätää aloituspaikkamääriä on työllisyysasteen seuraaminen - jos työttömiä on alle 5% per tutkinto, aloituspaikkoja pitää lisätä, ja päin vastoin. Koulutuksen tason mahdollisesta huonontumisesta naukuminen on osittain aiheellista - rahoituksen pitää tietysti seurata oppilasmäärän kasvua, mutta opetustekniikoiden pitää myös kehittyä kuten kaikilla muillakin laitoksilla.
Jos ylläoleva ei vielä herätä vielä tarpeeksi tunteita, niin voin jatkoksi todeta, että lääkärin työ ei ole yhtään sen vaikeampaa, eikä vastuullisempaa kuin mikään muukaan työ jossa asiakkaille voi käydä köpelösti (Mirror 25.7.2014), joten aloituspaikkojen rajoittaminen ammatin erikoislaatuisuuteen perustuen ei ole myöskään perusteltua.
Ja toisaalta, jos vain 144 lääkäriä on työttömänä, kuinka monta kyseiseen ammattiin sopimatonta on tällä hetkellä työelämässä? Valelääkärit (Wikipedia) ovat indikaatio siitä, että todellisesta ammattitaitoon perustuvasta kilpailusta on pulaa, ja osa muodollisesti pätevistäkin saattaa olla ns. tunareita, joita ei terveillä työmarkkinoilla asiakasrajapintaan kelpuutettaisi. Osa näistä voi tosin olla ns. Back-office töissä (Iltalehti 23.5.2016).
Jos sappesi tästä kiehuu, niin pyydän huomioimaan, että tämä kirjoitus ei ole osoitettu lääkäreitä, vaan Lääkäriliittoa vastaan. Jokainen tuntemani lääkäri on henkilö oikealla paikallaan, mutta tunnen myös ihmisiä joista olisi tullut hyviä lääkäreitä, jos sisäänotto olisi ollut karvan verran suurempi.
***
Mahdollisesti vielä Lääkäriliiton asemaa mielenkiintoisempi on Apteekkariliiton valta farmasia- ja proviisoriopiskelijoihin. Proviisoreista vain harva kannattaa apteekkimonopolin purkamista, vaikka vain harvat ja valitut pääsevät lupamonopolin eduista täysimuotoisesti nauttimaan apteekkiluvan (lupa painaa rahaa) muodossa. Eräs selittävä tekijä tässä on tietysti farmasian matalat työttömyysprosentit.
Tässäkin asiassa on hyvä kuunnella muitakin kuin etujärjestöjä (MTV 3, 28.05.2016).