Maksullinen koulutus ja lukuvuosimaksut tulivat kerran mieleeni kouluni englannin kielen tunnilla. Käytiin silloin läpi erilaisia poliittisia kysymyksiä englanniksi ja yksi niistä liittyi maksullisen koulutuksen mahdollisuuteen Suomessa.
Siitä kysyttiin siis myöntävää tai kieltävää mielipidettä ja itse vastasin ainoana myöntävästi. Moni luuli, että haluaisin Suomeen Yhdysvalloissa olevaa mallia, jossa koulutus ja ala maksetaan etukäteen. Tätä en todellakaan ajanut tai aja vieläkään.
Haluaisin nähdä Suomessa maksullisen toisen asteen koulutuksen vaihtoehtoisena mallina henkilöille, jotka eivät opiskelupaikkaa muuten yhteishaussa saa. Tämä voisi toimia mielestäni todella hyvin tilanteessa, jossa henkilö x on todella motivoitunut ja kiinnostunut jostain tietystä toisen asteen alasta, mutta johtuen ylä-asteen hyvin erilaisista, teoreettisista opinnoista ei ole sinne keskiarvonsa takia päässyt.
Itse olin tällaisessa tilanteessa kaksi vuotta sitten. Olin juuri lopettanut peruskoulun ja hakenut viidelle eri alalle neljään eri ammattikouluun. Sain joka ikisestä kieltävän vastauksen ja luonnollisesti olin pettynyt. Silloin rupesin ihmettemään Suomen koulutusmallia.
Tämä malli pitäisi kuitenkin toteuttaa tavalla, joka ottaisi muutkin huomioon. Siksi ihmisille pitäisi antaa tarveharkintamahdollisuus vasta kun varmasti opiskelupaikkaa ei ole syystä tai toisesta herunut.