Moni on kertonut tietävänsä jo kuinka käy. Etenkin he, jotka eivät olisi edes äänivaltaisia, sikäli kun saapuisivat paikalle. Minä menen sinne kokoukseen, varasin tänään jo huoneenkin. Sehän alkaa jo klo 14 perjantaina, mutta pääsen kaverin kyydissä joka lähtee täältä Savosta lauantaina, tunnetun "sianpieremän" aikaan ja ottaa minut kyytiin samalla. Puolitoista viikkoa aikaa siis latautua tähän elämäni ensimmäiseen puheenjohtajavaaliin.
Kaikissa muissa kampanjoissa on tullut jo oltuakin (3 x eduskuntavaalit, 2 x kuntavaalit, 2 x eurovaalit ja presidentinvaalit) mukana ja torityössä, mutta kokoomuksen pj-kisa on minulle uusi kokemus. Olin viimeksi Vapaavuoren takana, tosin ilman äänivaltaa silloinkin. En mennyt puoluekokoukseen, vaikka täältä parikin Kataisen yltiöpäisintä fania (heitä on täällä aikalailla, minäkin) sitä vaatimalla vaati. Ei vaan ollut fiilistä. Eikä olisi ollut nytkään, ellei Elina Lepomäen kampanjapäällikkö Harri Jaskari olisi melko painokkaasti ilmoittanut että tarvitaan kaikki jotka voivat tulla paikalle, jos oikeasti haluamme voittaa. Kyllähän minä voin, joten järjestin asian. Kannattaa jäsenkirjaa kantavan ja esim. Elinaa henkisesti tukevan ainakin harkita osallistumista. Vielä ehtii ja saa Väyrysen malliin nukkua yön yli. Tosin varaukset kannattaa tehdä tarkkailijaksikin tullessa mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Mene siis puoluekokoukseen ilmoittatumisen sivuille ja hoida asia kuntoon tai älä mene ja säästä kommenttiosioni viisasteluilta. Nyt on meinaan tosi kyseessä.
Elina on ehdokkaani syistä joista voi lukea monestakin paikkaa, mm. hänen haastatteluistaan ja kirjoituksistaan. Siis siitä mitä niissä varsin yksiselitteisellä ilmaisulla sanotaan, eikä siitä, mitä hänen (ainakin joissain piireissä) toivottaisiin tarkoittaneen. Elinan nurkkaaminen Monopoli-pelistä tutun hahmon viiteryhmään, saati sen marionetiksi ja hänen yhteiskuntakäsityksensä typistäminen epäinhimillisen meritokratiaan on ollut, sanotaanko nyt nätisti, ihan helvetin ärsyttävää seurata. Siksi tämä kirjoitus.
Enkä linkkaa Elinan kirjoituksia, vaan KVG eli katsokaa VAIKKA googlesta nimihaulla, niin ehkä jotain omaakin löytyy. Tulkintoja, kauhisteluja tai muita jeesusteluja tietysti luetaan aina eniten. Niitäkin on muutamia, lähinnä Elinan talous- ja sosiaalipoliittisia näkemyksiä koskevana arvailuna.
Uutisointi on monellakin tasolla vaikutuksiltaan mielenkiintoista. Aina ajankohtaisena aiheena (kun Maailma kylässä-festaritkin näemmä olivat) että jos ihan oikea rasisti syrjii maahanmuuttajaa tai -taustaista, niin muistamme kyllä pitkäänkin kuka oli tekijä, mutta edes harvoin (edes julkisuuden henkilön kertoessa kokemuksistaan) että kuka oli uhri. Saati miten tuo tapahtuma häneen vaikutti ja onko kaikki nykyään paremmalla vai huonommalla mallilla, noin yleisfiilikseltään. Sen sijaan saamme lehtitietojen pohjalta blogin väsänneen tyypin tulkinnan tapahtumista, jossa hän (yleensä jotain järjestöä edustaen) tuomitsee rasismin, syrjinnän ja ennakkoluulot. Edustaen kuitenkin etnistä enemmistöämme, niitä joille viesti on suunnattu kuinka maahanmuuttajiin ja -taustaisiin tulisi suhtautua. Tarkemmin siis kuinka eiainakaan pidä suhtautua. Kai siinäkin joku jotain oppii?
Edellistä vastaavalla systeemillä vaan on alkanut rullata päätöksenteko ja kansalaiskeskustelu joka sektorilla, niin kyllähän se on jo puuttumisen paikka. Elina on luvannutkin tehdä juuri niin, mistä syystä entisen maailman säännöillä asemansa saavuttaneet eivät pidäkään hänestä ja toivovat nöyryyttävää tappiota, osa on jopa varmoja että sellainen on luvassa. Tiedän tämän, koska aina ollessani paikalla nk. äksyt, vanhat herrat eivät tajuakaan kuka paikalla on ja höpöttelevät huolettomasti tyhmiäkin kommenttejaan. Eikä niissä ole informaatiota, ellei tietoa ja hyväksyntää vallitsevalle asenneilmastolle lasketa sellaiseksi. Joten ei hätää sikäli, luottamukselliset tiedot olisivat luottamuksellisia, jos sellaisia oikeasti jossain vahingossa kuulisi. Kerta toki ensimmäinenkin, mutta nyt ei ole kyse siitä. Tämä havaintoni nimittäin koskee arkisia keskusteluja, kahviloita, heittoja televisiossa kuin kokoomuksen sisäistäkin toimintaa. Naisjärjestötkään eivät kampanjoi että nyt nainen puoluejohtoon. Myönnän että viiteryhmänä heidän edustamansa näkemykset ovat yliyksinkertaistuksia siitä mitä vaikkapa Elina sukupuolten tasa-arvon saralla katsoo oikeudenmukaiseksi, joten on laumoille luontevaa olla kannattamatta liian monimutkaisia teesejä luonutta ehdokasta, olipa hän sitten nainen tai mies. Presidentiksi pääsi tilastollisella silmänkääntötempulla jo 2006, joten ei vastaava olisi mahdotonta nytkään.
Arvostankin Elinaa juuri siitä ettei hän ole lähtenyt ratsastamaan tällä kysymyksellä, eikä ollut muutenkaan sellainen kuin moni ennakkoluuloja oikeasti elämässään rikkonut (koulutus, äitiyden ja vaativan uran yhdistäminen, kansainvälisyys/monikulttuurisuus, nuorena menestyminen silti, ym.) saattaisi kuitenkin huomata olevansa. Elina on pysynyt arvoilleen uskollisena koko ajan, enkä ole huomannut hänen ainakaan perehtymisen puutteen vuoksi sanoneen mitään sellaista jota en ilomielin kannattaisi.
Aina sanotaan ettei politiikassa mikään muutu, mutta silloin kun muuttuu tai edes meinaa, sitä vastustetaan enemmän kuin entisessä elämistä kritisoitiin. Se vaan on niin, koska ihminen on taipuvainen ensireaktioiltaan juuri siihen. Elina taas osaa ja malttaa miettiä sen toisenkin kerran, ottaa selvää asiansa tueksi ja sanoa sitten, jos sanottavaa vielä on.
Alexander Stubb on koko porukasta epäkiitollisimmassa tilanteessa, koska jos hän voittaakin, sitä pidetään julkisuudessa aina Pressiklubia ja Ykkösaamua myöten esimerkkinä joko:
1) kokoomuksen kyvystä tehdä uudistavia ratkaisuja edes omassa organisaatiossaan
2) hänen henkilökohtaisesta vallastaan/hänen esikuntansa taidokkuudesta
3) merkkinä nykyisen hallituspolitiikan täydestä jatkumisesta ja sen aktiivisesta hyväksymisestä koko puolueen kannattajakunnassa.
Viimeinen on suosiossaan todennäköisin, joskin kaikkia on näkynyt kolumneissa, pääkirjoituksissa, julkipoliitikkojen blogeissa sekä etenkin asiaa koskevassa interret-keskustelussa varsin tiuhaan. Toimittajien puolelta Stubbin valinta johtaa siihen, että meitä tarkkaillaan keskustan ja perussuomalaisten apupuolueena siitä lähtien, vielä nykyistäkin jyrkemmin. Eduskuntavaalien 2019 voitto tai edes torjuntavoitto on tulos, jonka puolesta harva siirtää pelimerkkejään kokoomukselle, jo kunnallisvaaleista odotetaan heilahdusta vihreiden nousukiidolle. Sattumoisin myös toimittajien parissa suosituin puolue, mutta uskon etenkin Yleisradion objektiivisuuteen. Varsinkin sen jälkeen kun Pressiklubissa Elinan mainitsi kerran Reetta Räty, mutta hänen kommenttinsa tuli sivuutetuksi porukan miesten ns. spekuloidessa sekundäärisin argumentein kahden toisen miesehdokkaan eroista.
Toinen mieleen jäänyt oli Kioski-tuotannon ohjelma Marjan vallassa, jossa Elina vastailikin todella sujuvasti ministeritasoisiin kysymyksiin. Arvelen että samat on varmaan esitetty myös hänen kilpakumppaneilleen, mutta linkit ovat kadonneet internetistä. Niitä otan kuitenkin mielelläni vastaan, sillä heidän(kin) tuotantoonsa perehtyneenä sekä toimintaan eri asemissa, tiedän että heillä varsin selkeäksi hiottuja näkemyksiä löytyy.
Alunperin se oli perussuomalaiset joiden suosio on laskenut vahvasti sillä rintamalla kun soitetaan ja kysytään ketä äänesti viimeksi ja ketä äänestäisi nyt, samoin kuin sillä, jossa klikataan nettipaneeliin omia sen hetkisiä fiiliksiä. En tiedä saako niihin promillemittaria, mutta olisihan se kontrolliryhmänä ihan kiehtova ajatus vertailla. Näitä lukuja kuitenkin jo kunnallisvaalivoittona tuulettaa Antti Rinne ja antaa tuulettaa vaan. Hänelle se vasta vuoden päästä onkin yllätysten ilta koettuna tällä päivämäärällä. Tuskin on enää puheenjohtajuus voimassa kun kesäkuuhun tullaan, ainakin lähdössä kiertoon pikapuoliin.
Petteri Orpo on vahvin suosikki voittajaksi ja voi olla että niin myös käy. Tämäkin mahdollisuus on huomioitava ihan todellisena vaihtoehtona. Olen tavannut hänet vain kerran, teltalle kävellessä otimme selfien ja juttelimme lyhyesti vaalitunnelmista, hän tuli juuri edellisestä kiertuepaikasta, en muista enää mistä päin. Eduskuntavaalien aikaan siis ja oli parikin ministeriä, kansanedustajia sekä istuvia edustajia tapaamassa äänestäjiä, niin eipä siinä kampanjamyyrä, saati jos on ministeri, ehdi montaa sanaa vaihtaa kenenkään kanssa. Mieluummin minäkin annan jonkun äänestäjän käyttää sen ajan Petterin tapaamiseen kuin kysellä jotain mitä voisin kysyä esim. Facebookissa. Hän vastaileekin aika nopeasti, samoin tietääkseni sähköpostiin. Edellytyksiltään minun mielestäni sangen arvostettava kilpakumppani, jota ei todellakaan kannata (tai ole syytäkään) aliarvioida. Eikä asemastaan epävarmaksi muuttuva Stubb varmasti paljon sen helpommalla päästä, mutta kisa käydään asioiden ja ennen kaikkea ideologisen keskustelun tasolla, vaikka moni odottaakin että Lappeenrannassa nähtäisiin kokoomuslaisten oma Vittuilun SM-kilpailu. Sitä onneksi käydään jo puolestamme, ainakin Facebookissa ja vieläpä huvittavan usein juurikin niiden toimesta, jotka eivät ole edes koskaan olleet puolueen jäseniä tai ole sitä enää (ylpeästi ilmoittaen).
Hyvä näin.
Petterin tyyliä on arvioitu pidättyväksi/jäykäksi, samoin Elinan esiintymistä on sanottu vaisuksi tai kokemattomuuden näkyvän jotenkin erityisesti. Alexander Stubb taas varsinkin nyt, kun hän ei lunastanutkaan sanattomia odotuksia oikein miltään suunnalta, nähdään "pelkkänä showpellenä" ja muuta yhtä pinnallisesti arvioivaa, sillä näitä arvioita antavat harvemmin kuuntelevat edes sellaisia ohjelmia kuin Pääministerin haastattelutunti, puhumattakaan että lukisivat ihan Eduskunnan sivuilta kuka on mitäkin tehnyt. Stubb on aktiivinen sosiaalisessa mediassa, mikä on nykyään eräs voimakkain kanava pitää yhteyttä äänestäjiinsä ja muihin tukijoihinsa, jopa faneihin. Stubb taitaa olla harvoja poliitikkoja jota ihaillaan henkilönä ja johon on ainakin yhdistetty varsin vahvoja menestyksen mielikuvia etenkin nuorison piirissä. Eikä hän yksittäisten kömmähdysten ulkopuolella ole erityisen huonosti pärjännyt ministerinäkään, mutta se taas ei vastaa ennakkoluuloja, joten Stubbin ympärillä käytävä keskustelu on lähinnä oletuksia sekä hänen henkilönsä kääntelyä milloin miksikin.
Olipa mikä valmentaja tahansa, niin ehdotan esiintymistä arvioidessa peilaamaan mieluummin siihen keskivertoon kansalaiseen näillä alueilla, minkä jälkeen mitoittaa se perusfiilis jolla suomalainen suostuu esiintymään missään, jonka jälkeen miettiä mitä on rehellisesti edes poliitikolta odotettavissa. Esiintymisvalmentajia on ja hyvä että heille on tajuttu jostain 2011 nyt viimeistään olevan myös käyttöä. Ainakin Elinan maailmassa on taitoja joita voi opetella, aikuisenakin, sen sijaan että tyydymme olemaan jotain mitä opimme "aikuisiksi" tullessamme ja emme halua tuntemattomilla rintamilla edes uusia kokemuksia. Yrittäjyyskin rakentuu tasan päinvastaiselle ihmiskuvalle, mikä selittääkin, minkä vuoksi yrittäjät yleensä suhtautuvat Elinan ohjelmaan ainakin neutraalimmin kuin esim. useimmat lehtikonsernien pääkirjoitustoimittajat. Saati kolumnistit. Blogeista ja muusta nettikeskustelusta ei tarvitse aloittaa, kun jokainen voi käydä sen pidäkkeettömän kansan raikkaan äänen kokemassa millä tahansa klikkauksella. Voisi lisätä että alusi tai ei, sitten on liikenteessä vielä niitäkin jotka trollaavat (=provosoivat) tahallaan.
Tältä jo aiemmin linkkaamaltani sivulta kannattaa aloittaa tämä Elinaan tutustuminen, mikäli alkoi kiinnostaa kuka hän on ja varsinkin jos haluatte tietää mitä hän mistäkin asiasta on todellisuudessa mieltä. Jos miinukseksi lasketaan se, että toisinaan poliitikon on pakko kysyä lisää ennen vastauksensa antamista, niin sitten on pitkä miinus koko porukalle. Heistä yksikään ei nimittäin tiedä kaikkea, eikä edes luule niin. Jos se siis on miinus. Sen lisäksi että lukee yhteenvetoja, kannattaa tutustua heidän kirjoituksiinsa, videoihinsa, ym. materiaaliin jota nyt alkaa tulla jokaiselta kun viimeinen viikko käynnistyy.
Toimivin linja voittakoon!