Aito Avioliitto kertoi sivuillaan siitä miten heitä oli kiusattu. Taustalla oli koulutukseen meneminen. "Yhdistyksemme jäsen oli 22.5.2015 ilmoittautunut Maailman sarjakuvat ry:n 13.6.2015 järjestämään Ruohonjuurisarjakuvakouluttajan koulutukseen. Ilmoittautujia pyydettiin hakemuksen yhteydessä kertomaan ajatuksensa ryhmistä, joiden puitteissa hän voisi hyödyntää ruohonjuurisarjakuvaa." ... "Ilmoittautumispäivänä yhdistyksemme jäsen oli saanut vahvistuksen koulutukseen hyväksymisestä. Muutama päivä myöhemmin hänelle oli kuitenkin ilmoitettu yllättäen, ettei häntä voidakaan hyväksyä kurssille, koska hän oli ilmoittanut taustajärjestökseen Aito avioliitto ry:n, jonka arvojen Maailman sarjakuvat ry katsoi olevan ristiriidassa omien arvojensa kanssa. Maailman sarjakuvat ry katsoi olevansa ihmisoikeusjärjestö, joka ei halunnut ryhtyä yhteistyöhön järjestön kanssa, joka vastustaa sukupuolineutraalia avioliittolakia." Tästä oli sitten tullut ns. oikeuden päätös."Asia vietiin sen jälkeen eteenpäin Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätettäväksi, joka tapaukseen perehdyttyään katsoi Maailman sarjakuvat ry:n syyllistyneen lainvastaiseen syrjintään."
Kun asiasta kerrottiin uskonnottomien piirissä, lausuntoon liittyi usein termi "uhriutuminen". Se onkin siitä näppärä sana, että se kuvaa hyvin usein erilaisten maailmankatsomusten edustajien asenteita. Ja siinä on vahva vähättelevä sävy. Uhriutumista tapahtuu. Ja hyvin usein siihen liittyy ajatus siitä että jos vaikka demokraattisessa päätöksenteossa tulee jollekin epämiellyttävä tulos niin sitten tämä on samaa kuin vainoaminen. Uhriutuminen homoseksuaalien avioliiton kohdalla on esimerkiksi se perusteluavaruus joka selittää että jos ihmiset demokratiassa äänestävät tälläisiä tuloksia ja siitä saadaan läpi laki, että tämä laki läpimennessään jotenkin vainoaisi kristittyjä. Lopputulos voi olla ärsyttävää ja se voi jostakin vaihtoehdottomasta teokraatista tuntua siltä että itselle ja omalle kulttuuriselle viitehekykselle merkittävien arvojen päälle ulostetaan. Mutta kyseessä on uhriutuminen. Eli asiaton uhriutuminen.
Jos kuitenkin käy niin että lakituvassa tulee tuomio niin kyseessä ei ole enää uhriutumisesta. Näin ollen Aidon Avioliiton kohdalla tässä kohden on tapahtunut syrjintää ja kiusaamista. Sellaisen ilmituominen ei ole uhriutumista. Sellaisen kutsuminen uhriutumiseksi kertoo lähinnä sanojansa asenteista. On aina muistettava että vaikka ei pitäisi Aidon Avioliiton puuhamiehistä - seikka, jonka kykenen kyllä varsin hyvin ymmärtämään - niin heitä voidaan silti ihan oikeasti kiusata. Ja vaikka tämä tuntuu asialliselta ja ymmärrettävältä, niin kiusaaminen voi olla totta. Itse asiassa se vielä todennäköisemmin pakottaa miettimään asiaa. Sillä kiusaamisessa kyse on usein siitä että jostakusta kiusattu jotenkin "ansaitsee sen". Ja tekee syrjiviä ja kiusaavia tekoja. Ja moni antaa asian tapahtua ja katsoo sivusta koska ei viitsi puuttua asiaan koska tavallaan kuitenkin "ymmärtää miksi noin tehdään". Jokaista voidaan kiusata ja jos Aidon Avioliiton kannattaja jotenkin ei voi olla kiusattu niin se vihjaa että kiusaaminen olisi sitten jo jotenkin rakenteellista. (Rakenteellista kuten kirkon asiantuntijoiden palkkaaminen.)
Samalla on selvää että tuomiot näissä asioissa tulevat aina käytännön tasolla liian myöhään. Eli kyseiselle kurssille ei enää pääse. Oikeusprosessit ovat hitaita. Tämä on itseäni ärsyttänyt erilaisissa uskonnollisen väkivallan tapauksissa. Kun oikeusprosessi käsittelee todisteet, on"tilanne jo mennyt vanhaksi". Tämä antaa tilaa sille että kiusaajat jatkavat. Siksi olisi tärkeää antaa viestiä siitä että syrjivää suhtautumista ei pidetä oikeutettuna ja siitä valittamisa uhriutumisena, ainakaan silloin kun asiasta on oikeuden päätös, mielellään jo aiemmin.
Siksi on kenties syytä muistaa että Aito Avioliitto on taho jonka edustajat voivat myös olla epäreiluja. Toki osa epäreiluudesta on lähinnä asenteellista, ja siitä ei oikein voi uhriutua. He ovat esimerkiksi torjuneet tunnettujen homoseksuaalien puolestapuhujien osuuksia tilaisuuksissaan, muun muassa seminaarissaan. Tässä tilanne on toki haastava. Jos he palkkaavat jonkun, hekään eivät saisi palkata vaikka uskonnollisen vakaumuksen tai homoseksuaalien avioliittoa koskevan mielipiteen vuoksi. (Eivät vaikka tämä on heidän toimintansa ydintä ja he kokevat olevansa ihmisoikeusasialla.) On kuitenkin eri asia palkata kuin sallia minkä tahansa mielipiteen ilmaisu. Esimerkiksi kun olen ollut Suomen Punaisella Ristillä erilaisissa rahankeräyskampanjoissa kuppi kädessä ties missä, on minut hyvin suostuttu ottamaan mukaan. Mutta samalla on ohjeistettu että uskonnollisesta vakaumuksesta tai sen puutteesta ei kuppi kädessä puhuta. Näin ollen asia on laillinen.
Homoseksuaalien kohdalla esimerkiksi Pride -kulkuetta vastaan iskemisen jälkeen nähtiin että miten asiattomia moni uskovainen voi olla niille joilla on väärä mielipide homoseksuaaleista. Kun isku tehtiin, esimerkiksi Asmo Maanselkä ja Päivi Räsänen puhuivat teon tekijää ymmärtävästi siitä miten Pride -kulkue on provokaatio. Jotkut, kuten Tuija Uusitalo, olivat sitten jopa astetta radikaalimpia. (Jostain syystä samaa viisautta ei heiltä kuultu Aito Avioliitto -koppiin heitettiin läpinäkyvää nestettä. Kenties he olivat saaneet järkeä päähän. Oma suosikkiteoriani tästä hiljaisuudesta on toki hitusen tästä varsin positiivisesta teoriasta poikkeava. Toki AA -kioski provosoi ja oli ärsyttävä. Mutta tämä ei muuta yhtään mitään. Humaanille ihmiselle tälläinen on jotain joka ei edes livahda mieleen, saati julkiseen kannanottoon. Saati kannanottoon joka tehdään vastuullisessa edustustehtävässä ja tätä roolia allekirjoitusten yhteydessä korostaen.) Muutenkin henkenä oli teon ymmärtäminen. Tämä on tietenkin asiatonta ja tyhmää. Sillä homoseksuaaleja voidaan kiusata, eikä lähtökohtaisesti ole niin että jos tehdään ilmiselvästi Suomen lain mukaan rikokseksi määrittyvä asia, että sitä pitäisi jotenkin ymmärtää ja suvaita. On ymmärrettävä että kyseessä oli sortoaktio ja jos sille löytyy myötämielisyyttä niin kyseessä on rakenteellinen sortoaktio.
Aivan sama pätee tietenkin tähän Aidon Avioliiton kannattajien syrjintään. Teko ei toki ollut yhtä vakava. Mutta kyse ei ole uhriutumisesta. Joskus on parempi että mitään selittelyjä ei tehdä. Kohdataan asiat siten kuin ne lakituvasta vastaan tulevat. Se on tehokkain keino irtautua. Se näyttää että näillä teoilla ei ole mitään tekemistä oman itsen ja omien touhujen kanssa. Muuten voisi näyttää että oma ideologinen viitekehys suojelee tälläisiä tekoja ja vähättelee niiden merkitystä. Joka on jo askel siihen suuntaan että sanoo suoraan että "nämä teot edustavat meitä jotenkin rakenteellisesti ja oleellisesti".
0