Meillä Suomessa tuntuu olevan erikoinen käsitys suvaitsevaisuudesta ja tasa-arvosta. Meillä on täysin hyväksyttävää ja suvaittavaa, että alkoholit, tupakat ja polttoaineet haetaan rajan takaa, kun ne ovat siellä ”niin paljon halvempaa”. Samalla jäävät myös verot maksamatta, mutta se ei haittaa. Sama pätee internet ostosten kasvuun. Se että samalla häviää meiltä työpaikkoja, ei ole ongelma. Samoin on täysin suvaittavaa, että urheilutähdet, niin kiekkoilijat, ralli- kuin formulakuljettajat muuttavat ulkomaille tai ovat Suomessa alle 6kk vuodessa, sillä kuka niin isoja veroja maksaisi. Kuitenkin kun yritysten omistajat tai johtajat tekevät samoin alkaa hirveä metakka. Puhutaan jopa poikkeustoimista tai laeista muutaman ihmisen takia. Miksi tämä ei enää ole hyväksyttävää, suvaittavaa tai tasa-arvoista? Sama koskee yritysten tai pääomien verotusta, se on tuomittavaa, mutta kun sen tekee suuri yritys ehkä jopa valtion omistama, tai puhuttaessa todella suurista pääomista niin se muuttuukin verosuunnitteluksi tai optimoinniksi ja on ainakin päättäjiemme mielestä ollut hyväksyttävää ja suvaittavaa. Mikä siis on todellista tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta?
Meillä tuntuu olevan erikoinen käsitys suvaitsevaisuudesta ja tasa-arvosta. Esimerkiksi kun kansanedustaja Immonen teki kirjoituksensa, hänet lähes lynkattiin julkisesti ja järjestettiin tapahtuma rasismia vastaan, mutta myös suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon puolesta. Muutamaa päivää myöhemmin uutisoitiin kolmen suomalaisen vuorineuvoksen tekevän saman kuin mitä ralli- formulakuljettajamme, muut urheilutähtemme tai monet eläkeläiset jo vuosien ajan ilman suurempaa lynkkausmielialaa tehneet, eli muuttavan pois Suomesta alemman verotuksen ja ehkä myös alemman hintatason ja paremman ilmaston perässä niin johan muuttui mielipideilmasto tässä maassa. Portugalin toimista verotuksensa suhteen oli uutisoitu jo huomattavasti aikaisemmin, mutta silloin asia ei herättänyt sen enempää keskustelua. Mutta nyt kun uutisoitiin näiden kolmen, siis kolmen ihmisen muuttamisesta sama kansa joka muutamaa päivää aikaisemmin oli niin vahvasti kannattanut suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa oli valmis hyvin jyrkästi tuomitsemaan nämä ihmiset ja oli ehdotuksia niin passin pois ottamisesta, kuin jäähyväisverosta ja muista poikkeustoimista kolmen ihmisen muuton vuoksi, siis kolmen sen uutisoinnin mukaan. Mikä olisi ollut reaktio, mikäli sinne olisi uutisoitu muuttavan kolme pientä tai keskisuurta eläkettä nauttivaa, olisiko se aiheuttanut samanlaisen reaktion? Eikö sama mahdollisuus lähteä sinne on yhtä lailla muillakin eläkeläisillä. Ja esimerkiksi Espanjassa on jo vuosia ollut tuhansia meidän eläkeläisiämme niin pysyvästi kuin osan aikaa vuodesta.
Vastaavan tyylinen tilanne on mielestäni siinä, että meillä on tuhansia yrityksiä siirtynyt Viroon saaden siitä kilpailuetua Suomessa toimiviin yrityksiin nähden. Myös suuret yrityksen ovat viime vuosina investoineet ja palkanneet ulkomaille selvästi enemmän kuin kotimaassa. Tästä ei ole suurempia otsikoita tai lynkkausmielialaa julkisesti esitetty, mutta kun pari perheyrityksen omistajaa tai yksi pankkiiri tekevät vastaavat toimet ja julkisesti kertovat miksi he niin tekevät niin jälleen ollaan melkein tervaa ja saippuaa esiin kaivamassa. Miksi näin?
Mielestäni on varsin outoa ja erikoista, että meillä on täysin hyväksyttävää ja suvaittavaa, että alkoholit, tupakat ja polttoaineet haetaan rajan takaa, kun ne ovat siellä ”niin paljon halvempaa”. Samalla jäävät myös verot maksamatta, mutta se ei haittaa. Sama pätee internet ostosten kasvuun. Se että samalla häviää meiltä työpaikkoja, ei ole ongelma. Samoin on täysin suvaittavaa, että urheilutähdet, niin kiekkoilijat tai alppihiihtäjät, ralli- kuin formulakuljettajat muuttavat ulkomaille tai ovat Suomessa alle 6kk vuodessa, sillä kuka niin paljon veroja maksaisi. Kuitenkin kun yritysten omistajat tai johtajat tekevät samoin alkaa hirveä meteli. Puhutaan jopa poikkeustoimista tai laeista muutaman ihmisen takia. Miksi tämä ei enää ole hyväksyttävää, suvaittavaa tai tasa-arvoista? Sama koskee yritysten tai pääomien verotusta, se on tuomittavaa, mutta kun sen tekee suuri yritys, ehkä jopa valtion osittain omistama niin se muuttuukin verosuunniteluksi tai vero-optimoinniksi. Sama tilanne on puhuttaessa suurista pääomista. Tähän asti ainakin päättäjiemme mielestä tämä on ollut hyväksyttävää ja suvaittavaa.
Mikä siis on todellista tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta? Onko meillä näin ”itsekeskeinen” tai oman piirin etujen mukainen käsitys oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta? Se miten kriittisesti meillä suhtaudutaan yrittäjiin tai yritysten johtajiin herättää myös ajatuksia, että jäikö jotain vielä selvittämättä hieman vajaa sata vuotta sitten soditussa sodassa? Miksi on suvaittavaa tienata miljoonia ajamalla autoa, mutta ei johtamalla suurta yritystä? Olen myös itse sitä mieltä, että meillä on joissakin yrityksissä ollut huonoja johtajia, jotka eivät ole olleet palkkansa arvoisia, mutta jos johtaja tai omistaja saa yrityksen kasvamaan ja menestymään ja palkkaamaan lisää ihmisiä tässä maassa niin tällaisille saisi mielestäni maksaa nykyisiä palkkioita tai tuloja enemmänkin, sillä se olisi loppujen lopuksi meidän kaikkien etu. Eli mielestäni tulisi vertailla tulosten ja rahallisten tulosten suhdetta pelkän rahan sijaan. Historiallisesti katsoen meillä on moni johtaja päässyt varsin helpolla suljetun talouden aikaan ja idän kaupan ansiosta, nyt avoimessa globaalissa taloudessa kilpailu on selvästi kovempaa ja tälläkin tasolla täytyisi siihen pystyä vastaamaan.
Oudoksi on mielestäni siis mennyt suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon käsitteiden lisäksi rasismin käsite liittyen niin maahanmuuttoon, pakolaisiin, politiikkaan ja muuhun aiheeseen liittyvään. Mielestäni on nähtävissä miten tietyt tahot nostavat itsensä ”yläpuoliseen” asemaan ja uskovat heidän ajatusmaailmansa ja mielipiteidensä olevan ainoa oikea ja kaikenlainen keskustelu, niin asiallinen kuin asiaton hiemankaan poikkeavasta näkökulmasta tai mielipidemaailmasta on tuomittavaa ja rasistista. Onko meillä edelleen tässä maassa yhden totuuden ja mielipiteen arvomaailma, missä ei asiallisesti pystytä keskustelemaan poikkeavista mielipiteistä kuin faktoistakaan? Missä tämän asian suhteen on suvaitsevaisuus ja tasa-arvo ilman, että heti käytetään r-sanaa?
Mielipiteeni on, että suvaitsevaisuudella tarkoitetaan sitä, että suvaitaan erilaisia ihmisiä niin taustojen, ulkonäön, ihonvärin, sukupuolen, iän, ideologian tai ajatusmaailman/mielipiteen tai muun mahdollisesti erilaisen piirteen tai ominaisuuden omaamisesta huolimatta. Tasa-arvon ymmärrän olevan sitä, että olemme tasa-arvoisia ihmisarvoltamme ja lain säädösten ym. edessä, eikä ketään suosita tai syrjitä niin negatiivisesti kuin positiivisestikaan. Rasismi on minun mielessäni kokenut suuren muutoksen aikaisemmasta natsien tai mustiin kohdistuvasta rajusta sortamisesta nykyiseen aivan liian usein ja heppoisin perustein käytettävään termiin, jota viljellään jopa tietyissä asioissa vain eri mieltä olevia tai asiallisiakin kysymyksiä esittävän ihmisen tai tahon päälle. Tästä saa vapaasti olla eri mieltä, mikäli niin on.
Eli miksi suvaitsevaisiksi ja liberaaleiksi ihmisiksi itsensä asemoivat ihmiset ovat itse monessa mielessä ja asiassa hyvin jyrkkiä, ehdottomia ja suvaitsemattomia poikkeaviin mielipiteisiin ja kykenemättömiä keskustelemaan asioista? Toki ymmärrän ehdottomuuden ihmisarvoon ja koskemattomuuteen ym. liittyvissä kysymyksissä, mutta monesti ei ole kyse ollut niistä, vaan aivan muusta. Ovatko siis toiset ihmiset demokraattisempia ja tasa-arvoisempi kuin toiset?
Monesti sanotaan, että tässä maassa kateus voittaa kiimankin, tai että jos kateus voitaisiin valjastaa energiaksi tai rikkaudeksi olisi Suomi maailman rikkain valtio. Olen tähän asti yrittänyt olla noteeraamatta tuollaisia puheita, antaa niiden vain mennä ohi ja keskittyä positiivisempiin asioihin ja asioihin joihin voi itse vaikuttaa. Nyt kuitenkaan en pystynyt enää tekemään sitä, vaan mielestäni lähes vastaavien asioiden saaman reaktion niin suuren kontrastin vuoksi aloin miettimään, miksi meillä suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon käsitteet ovat niin poikkeavat asiasta riippuen.
Mielestäni meidän tulisi huomioida niin ajatuksissamme kuin uutisoinnissa asioiden suhteellisuutta ja sitä onko meillä oikeasti samat lait, säännöt ja tulkinnat kaikilla. Onko meillä oikeus puuttua toisen valtion tekemiin päätöksiin? Onko täältä kenelläkään oikeutta muuttaa pois? Onko meidän verotuksen ja kustannusten taso oikea, jotta ihmisten, yritysten kuin pääomien virta kääntyisi tännepäin? Sen sijaan että se on ollut meiltä poispäin. Olemmeko vai emme ole vapaa Eurooppalainen valtio missä on vapaa liikkuvuus? Tämä koskee niin asuin- kuin työskentelypaikkaa, pääomia kuin muitakin. Tuohon voisi vielä lisätä ne alkoholi tuotteet kuin autotkin. Lisäksi voisimme kaikki pohtia miten me käsitämme ja mitä meille oikeasti merkitsee suvaitsevaisuus ja tasa-arvo.