Itä-Hakkilassa paloi poroksi viime yönä kymmenkunta bussia. Militantti eläinaktivistiryhmä on MTV:n tietojen mukaan ilmoittautunut palon sytyttäjäksi. Kärsijäksi joutui asiaan kiinteästi kuulumaton bussifirma.
Turkistarhausasiassa vastakkain ovat työllisyys ja eläinten kärsimys. Ymmärrän näkökulman jossa eläimen kohtuuton kärsimys ajaa työllisyysnäkökohtien ohi.
On syytä kysyä, onko eettisesti hyväksyttävää, että turkiseläin kärsii suurimman osan elämästään, ei sen vuoksi, että saamme ravintoa vaan siksi, että saamme pukea turkin yllemme. Useimmiten ei edes lämmikkeeksi, vaan koristeeksi.
Vantaalla tuhotyön seurauksena tuhoutui paljon kunnioitusta aktivistien asiaa kohtaan. Tarkoitus ei pyhitä keinoja eläinsuojelunkaan tapauksessa.
Laillisen liiketoiminnan omaisuuden tuhoaminen miltään osin ei edistä eläinsuojelua. Väkivallan sijaan turkistarhauksen alasajoa tulee edistää poliittisin keinoin. Jos tässä on onnistuttu useimmissa länsimaissa, onnistuu se Suomessakin. Se vain vie aikansa.
Aiempi blogini turkistarhauksesta: http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/138857-turkistarhaus-tyollistavaa-etiikkaa