Anna Pöysä kirjoittaa Imagen blogissaan niin sanotusta käänteisestä rasismista, eli valkoihoisiin kohdistuvasta syrjinnästä. Pöysän väite on, ettei alistettu ryhmä voi kohdistaa syrjintää vallassa olevaa ryhmää (valkoisia) kohtaan. Pöysä päättää bloginsa toteamukseen: ”Niinpä: käänteinen sorto ei ole mahdollista.”
Koska rodullistamisesta ja käänteisestä rasismista puhutaan melkoisesti etenkin akateemisissa ja vasemmistolaisissa piireissä, uhraan hieman aikaa osoittaakseni tässä lähestymistavassa olevia ilmeisiä puutteita.
Ensinnäkin on määriteltävä, mitä tarkoitamme syrjinnällä ja vallalla. Määrittelen tässä kirjoituksessa syrjinnän poissulkemiseksi, ryhmän jäsenyyden epäämiseksi.
Niin ”valkoiset” kuin ”mustat” voivat sulkea toisiaan pois omista rodullisista ryhmistään. Onkin mielenkiintoista, miten Pöysä puhuu ”rodullistetuista roduista” ei-valkoisten kohdalla, mutta rodullistaa kaikki valkonaamat surutta saman ryhmän edustajiksi. Näin häivytetään se tosiasia, että myös valkoiset jakaantuvat omiin sisäisiin ryhmiinsä; enemmän ja vähemmän valtaa käyttäviin. ”Valkoisista” puhuminen onkin tarkoitushakuinen näkökulma.
Entä mitä on valta?
Valta on kykyä vaikuttaa toisen toimintaan. Valta on sellaisten voimavarojen keskittynyttä hallintaa, joista muut ovat riippuvaisia. Valtaa on tarkasteltava tilannesidonnaisena käsitteenä. Jollain voi esimerkiksi olla paljon valtaa työpaikallaan, mutta vähän valtaa kodin ja perheen parissa, ja päinvastoin.
Usein sukupuolentutkimuksessa (ent. naistutkimus) keskitytään vallan taloudelliseen muotoon. Aviomiehellä voi suurempien tulojen (siis rahan keskittyneenä hallintana) olla taloudellista valtaa vaimoonsa. Tämä on kuitenkin vain yksi vallan muoto. Vaimo sen sijaan usein toimii välittäjänä aviomiehen ja lasten, muiden perheenjäsenten sekä ystäväpiirin välillä. Vaimolla on siis ihmissuhteisiin liittyvää valtaa, eli ihmissuhteiden hallinta on keskittynyt toiselle aviopuolisolle.
Oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon näkökulmasta olennaista on erilaatuisten vallan muotojen yhteismitallisuus; siis ovatko esimerkiksi taloudellinen ja ihmissuhteisiin liittyvä valta vastavuoroisia, vai pystyykö jompi kumpi hallitsemaan toista suhteellisesti enemmän.
Vallan monimuotoisuuden ohittaminen onkin vakava puute yhteiskuntatieteissä. Naistyypillisiä vallan muotoja on Suomessa tutkinut pitkälti vain sosiologi Henry Laasanen, keskittyen etenkin naisten seksuaaliseen valtaan. Miestyypillisistä vallan muodoista sen sijaan löytyy tutkimusta hyllymetreittäin ja lisää tuotetaan kiihtyvällä tahdilla.
Olisi myös syytä pohtia, millaisia vallan muotoja sosioekonomisessa hierarkiassa korkeammalla olevat ”rodullistetut rodut” (ei-valkoiset) kohdistavat hierarkiassa alempana oleviin ”valkoisiin.” On joka tapauksessa kyseenalaista, onko ihonväri ylipäätään mielekäs tapa lähestyä valtasuhteita, vai ovatko esimerkiksi taloudelliset tai poliittiset roudusta riippumattomat vallan keskittymät olennaisempia yhteiskuntaa ohjaavia voimia.
Niinpä: käänteinen sorto on mahdollista.