Myöhäisheränneenä jalkapallon ystävänä elän taas juhlakuukautta. Menossa ovat EM-kisat.
Ensimmäiset pelit jouduin reissussa olleena katsomaan Ylen kanavalta. Kärsimystä. Siis eivät tietenkään itse pelit eikä niiden katsominen, vaan ”selostus”!
Ylen ns. asiantuntijoiden kommentit eivät rajoitu enää kisastudion ennakko-osuuteen ta puoliajan selittelyyn, vaan Pasilan selostustudioon tunkee Ylen kulloinkin vuorossa olevan selostajan kanssa yksi illan vieraista. Kun kenelläkään vieraista ei ole, eikä voikaan olla kokemusta EM-lopputurnauksista, jutut lähtevät tajunnanvirran omaisesti kulkeutumaan välillä kauskin meneillään olevasta pelistä. Andrea Pirlo ei enää ole kisoissa mukana, mutta hänestä kävi selostuksessa keskustelu. Eikä kyse edes ollut Italian pelistä.
Onneksi loput pelit voin katsoa vuoroin Das Erste ja ZDF -kanavilta. Ne ovat saksalaisia julkisesti rahoitettuja TV-kanavia. Ja kun on kyse jalkapallomaa Saksasta, selostukset keskittyvät kokonaan meneillään olevaan peliin ja ovat usein varsin niukkojakin. Asiallisia selostuksia sikälikin, että Saksan maajoukkue on ”Deutsche Mannschaft”. Suomen maajoukkue karsintapeleissä ei ollut Suomen maajoukkue, vaan Huuhkajat!
Nyt EM-kisoissa pelaa esimerkiksi Islanti, joten pienikin maa voi onnistua. Suomessa jalkapallo tuntuu, siis ainakin Ylen ohjelmissa, olevan hedelmättömän sisäsiittoista. Kannattaisiko tälläkin jalkapallokulttuurin saralla alkaa avautua Eurooppaan?