Kaikki puhuvat rahan pahuudesta ja millaisia se ihmisistä tekee, mutta antaapas olla kun heidän valitsemansa edustajat pääsevät päättämään valtion rahoista. Tänään viimeksi tuli sellainenkin tieto, että turvapaikanhakijoiden normaalisti valtion korvaamaa asianajoavun määrää supistetaan. Olen omalta osalta hieman täynnä tätä keskustelua kuinka jokin raha sopivalta taholta pois otettuna on hieno asia ja rahan lisääminen mihin tahansa, varsinkin niukkoina aikoina, on jotenkin huono asia.
Maakuntavaalien osalta sanon odottavani mielenkiinnolla. Kuinka hyvä tai huono järjestelmä on ja (epävirallisten lähteiden mukaan) kuinka se on vain keskustan luoma himmeli, jonka ei ole edes suunniteltu vastaamaan tarkoitustaan, vaan savuverho keskustan uudelle salajuonelle ja Matti Vanhasen nousulle 2000-luvun Kekkoseksi.
Ainakin joltain tuolta se vaikuttaa noin kuulopuheiden yhteenvetona, voimakkaimpana foorumina some.
Ehdotankin, että käytäisiin maakuntavaalit ensin edes kerran ja mietittäisiin sitten oliko jaettu päätösvalta jotenkin mitätöntä tai onko siinä järjestelyssä jotain muita huonoja puolia? Toisiin mennessä ollaan varmasti jo viisaampia. Neljä ja puoli miljoonaa kahdeksalle puolueelle ei ole paljon, kyseessä vielä tuntemattomat vaalit ja vaikutuksiltaan äänestäjälle täysin hämärät henkilövalinnat.
Kokoomuksessa vaihdettiin puheenjohtajaa, joskin paremmissa tunnelmissa kuin uutisista voisi päätellä. Kun nyt yleisen suivaantumisen ja lyöjien omastakin mielestä lyödyn lyömisen kohteena on Stubb, niin vahingonilo paistaa monella humanistilla kun hän ilmoitti ettei jatka ministerinä tai ota vastaan muitakaan erikseen merkittäviä eduskuntatehtäviä. Varmaan olisi nähty taas yksi vimmainen puuska someraivoa, jos olisi suostunut.
Orpon puheenjohtajuudesta on minulta yksityisesti kyselty jonkin verran, niin teen asian selväksi nyt sellaisena kuin se on:
Aluksi Orpon puheenjohtajuuskisaan lähteminen vaikutti minustakin lähinnä yritykseltä pelastaa kaveri murskatappiolta ja pitää keskeiset asemat lopulta sopivissa käsissä. Stubb poikkesi siitä mitä häneltä odotettiin eli räikeimmillään henkilökohtaisen äänimääränsä siirtämistä puolueen peruskannatukseen. Vihreillä oli Haaviston suhteen sama logiikka, eikä se toiminut edes hänellä. Ulkopoliittisina toimijoina muuten Haavisto ja Stubb ovat vielä lähempänä kokemukseltaan ja linjauksiltaan toisiaan kuin kumpikaan Sauli Ninistön esittämien näkemysten suhteen.
Orpon linjapuhe oli hyvä ja menin tarpeeksi lähelle nähdäkseni screeniltä hänen ilmeensä, katseensa ja muut eleensä. Etenkin puhuessaan järjestötoiminnan kehittämisestä näkyi mies joka on aidosti huolestunut tästä samasta asiasta, joka tuppaa toimintaan iskemään hyvinä ja huonoina aikoina. Hyvinä ihmiset viettävät kivaa elämää ja eivät koe tarpeelliseksi osallistua kovinkaan aktiivisesti. Huonoina taas usko omaan mahdollisuuteen vaikuttaa on melko hataralla ja jos ei muuta niin "mikseivät silloin pyytäneet kun olivat suosittuja, miksi vasta nyt?" ja se on turhauttavan usein täysin aiheellinen kysymys. Tämän tietää myös uusi puheenjohtaja sekä vankan järjestötaustan omaava Petteri Orpo, siksi hän kiinnitikin asiaan huomiota heti valintansa jälkeisessä puheessa toimijoille.
Stubbin kaudelta järjestössä on näkynyt monia uudistuksia, joskin koska hänellä ei ollut taustaa puolueessa, hän ei kovinkaan näyttävästi lähtenyt näitä asioita visioimaan. Tulosta on kuitenkin tullut ja en usko että Stubb teki kaikkea mistä häntä tikun nokkaan istutettiin, kun sillä aikaa puoluetoimiston väki viritteli uudenlaisia verkostoitumiseen, hänen leipälajiinsa, soveltuvia rakenteita koulutuksineen. Alex antoi puheenjohtajana paljon enemmän kuin ulospäin näkyy, mutta lähinnä se on ollut järjestöihmisten tiedossa. Eivätkä hyvät uutiset Stubbista ketään kiinnosta, vaikka hänestä kyllä riittäisi myös niitä. Orpokin on omien toimesta ehditty teilata moneen kertaan, ennen kuin hän on tehnyt ensimmäistäkään päätöstä, jotta voitaisiin edes sitä arvioida oliko hyvä vai huono. Asenne kun on valmiina, niin ei tarvitsekaan paljon kysellä. Kokoomuksen puheenjohtajiin on nyt jo kolmannella kohdistunut tällaista ja se on yleisyydessään todella mielenkiintoinen ilmiö.
Työmme jatkuu, koska se ei tule koskaan valmiiksi, vaikka lähemmäs tunnumme päässeen myös Stubbin kokoomuksella.
Todetaan lopuksi Orpon puheen vimeistä lausetta lainaten:
"Maailma ei muutu, sitä muutetaan"