Muistan kuin eilisen päivän kun 13 -vuotiaana taistelin tupakansavua vastaan. Teippasin olohuoneeseen menevän makuuhuoneeni välioven saumoja teipillä, estääkseni vanhempieni viiden askin punaisen nortin päiväannoksen savuja tulemasta huoneeseeni.
Tilanne on toinen kuin 70 ja 80 –luvulla jolloin tupakan haitoista ei paljoa huudeltu. Suomella on niinkin kunniahimoisen tavoite kuin päästä tupakkavapaaksi maaksi vuoteen 2030 mennessä.
Savuttomuutta tavoittelee myös hallituksen uusi tupakkalaki. Tänään eduskunnalle annetun esityksen ehdottomasti positiivinen puoli on se, että autossa tupakointi lapsen läsnä ollessa kielletään. Lapsen suojelu tupakalta on hyväksyttävä ja tärkeä tavoite. Siis vain auton osalta. Asunnossa lapsen läsnäolossa savuttaminen saa jatkua.
Tosin ihmettelen sitä, miten autossa tupakoinnin kieltäminen käytännössä toimii, sillä sitä ei esitetty rangaistavaksi. Vastaavasti parveketupakoinnin kieltämisen nähtiin hyvinkin tärkeänä. Sitä voidaan tehostaa uhkasakolla. Puhumattakaan taloyhtiön järjestyssääntöjen rikkominen voi pian mahdollistaa vaikka osakkeen haltuunoton. Ulkotilan savut nähtiin haitallisempana kuin asunnossa tai lapsen kanssa autossa tupakointi.
Tupakkalakiesitys on epälooginen muiltakin osin. Kuinka luulemme saavuttavamme savuttomuuden tavoitteen jos uusi lainsäädännön sisältö on osin kuin tupakkateollisuuden sanelema?
Esimerkiksi sähkösavukkeiden sääntelyn huomattava tiukennus nykytilaan nähden vaikeuttaa tupakoinnin lopettamista monen osalta.
Nykyinen lainsäädäntö sallii makunesteiden myynnin ja tuotteiden esillä pitämisen. Makunesteissä käytetään samoja ainesosia kuin elintarviketeollisuudessa, vaikkapa leivonnassa. Makunesteiden kieltäminen johtaa siihen, että makunesteitä kotikonstein maustavat alkavat myymään nesteitä muille,
Kotimaustaminen lisää terveysriskejä. Keuhkoihin vedettävien höyryjen sisällöstä ei tule olemaan tietoa höyryttelijöillä itsellään eikä viranomaisilla. Lisäksi syntyy uusi laiton bisnes maahamme.
Eniten puhututti kuitenkin riittävä siirtymäaika lain voimaantulemiseksi. jottei esimerkiksi puututa kielteisellä tavalla omaisuuden suojaan.
Ilman siirtymäaikaa kauppiaiden ja maahantuojien varastot jäisivät yrittäjien käsiin. Nyt jäävät.
Ilman siirtymäaikaa sähkösavukkeen omistajaa ei saisi lain voimaan tulon jälkeen ostaa tuotteisiinsa lisäosia lainkaan. Nyt tulee kiire.
Sähkötupakoitsijoita arvioidaan olevan Suomessa jo yli 100.000 ja kasvaa huomattavaa vauhtia. Emme siis puhu mistään ohimenevästä ilmiöstä.
Joidenkin arvioiden mukaan jopa 95 % sähkösavukkeiden käyttäjistä on entisiä tupakoitsijoita. Sähkösavukkeet eivät siis näytä olevan portti tupakointiin vaan päinvastoin. Globaalisti miljoonat ihmiset ovat päässeet irti tupakka- ja nikotiiniriippuvuudesta.
Ministeriön virkamiesten vakuuttelut sähkösavukkeiden näkemisestä ja portista tupakointiin olivat liitoittelua. Silti ne kelpasivat valiokunnalle. Sähkösavukkeiden vaarallisuutta ja terveyshaittoja myös toitotetaan pääosin väärien mielikuvien perusteilla.
Milloin tupakkalaitteet räjähtelevät itsestään tai milloin vesihöyryä hengittävä saa popcorn-keuhkot. Faktat puuttuvat. Kukaan ei halua nähdä yhtäläisyyttä tupakkateollisuuden toimille. Heidän oman liiketoimintansa jatkumisen hyväksi.
No miten Sosiaali- ja terveysvaliokunta sitten huomioi tupakkalain valmistelussa sähkötupakan siirtymäaika- ja voimaantulotarpeen? Tätä taustaa vasten on syytä muistaa, että hallituksen yksi tärkeimmistä tehtävistä muiden joukossa oli sääntelyjen vähentäminen.
1. Makunesteitä saa myydä 1.1.2017 saakka jonka jälkeen ne kielletään
2. suomalaiset verkkokaupat kielletään heti lain voimaan tultua
3. rajat ylittävä etämyyntiä (ulkomaiset verkkokaupat) saa tehdä 1.1.2017 saakka
4. sähkösavukkeiden esilläpitokielto (kaupan hyllyissä) alkaa 1.1.2017
5. sähkötupakan vähittäismyyntipakkauksen muutokset tupakan osalta astuvat voimaan 20.5.2017
Siirtymäaika ja omaisuuden suojaperiaate näyttää päällisin puolin toteutuvan. Huomaa, että vain näyttää. Tosiasiassa siirtymäaika ei koske sähkötupakkalaitteita ja sen osia lainkaan.
Siis sähkötupakkalaitteita, jotka eivät ole direktiivin mukaisia. Eli niitä satoja erilaisia tuotteita joita Suomessa myydään ja on myyty, sillä yhtä kahta tuotetta lukuun ottamatta Suomessa ei vielä ole myyty direktiivin mukaisia tuotteita.
Harmillista valiokunnan esityksessä ja prosessissa on se, että valiokunnan jäsenet luulivat tehneensä siirtymäajan myös kaupan hyllyillä oleville sähkötupakkalaitteille. Mistäkö tiedän tämän? Satuinpahan kyselemään. Satuin myös tekemään rautalankaversion.
Käytännössä laki voimaan tultuaan, (mikä tarkoittanee kesä-elokuun aikana) tarkoittaa sitä, että kauppiaat saavat kyllä;
1. pitää tuotteita esillä myymälässä siirtymäajan verran ja
2. pitää hyllyssä kyseisten tuotteiden pakkauksia, mutta
3. eivät saa pitää tuotteita pakkausten sisällä!
Tässä meillä omaisuuden suojaa, säätelyn purkua ja logiikkaa koko rahan edestä.
Sokerina kakussa on se, että ulkomaiset verkkokaupat saavat myydä kyseisiä sähkötupakkalaitteita Suomeen siirtymäajan verran, mutta suomalaiset verkkokaupat eivät saaneet siirtymäaikaa lainkaan.
Tämä sähkötupakkalaitteiden siirtymäaika olisi helppo korjata toisessa täysistunnon käsittelyssä. Tätä eivät kuitenkaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan 13 nais- ja neljä miesjäsentä halunneet.
On tässä hallituksen esityksessä hyvääkin. Autossa ei saa tupakoida lapsen läsnä ollessa. Sähkösavukkeita, laitteita tai nikotiininesteitä ei saa myydä tai luovuttaa alaikäisille.
Aika vaatimatonta, ellei nähdä hyvänä sitä, että myös nikotiinittomat laitteet tulee piilotettua kauppojen lukollisiin kaappeihin. Piiloon asiakkailta. Esimerkiksi saman karkkihyllyn alle, jossa myydään nikotiinipurukumia. Siis verovapaata lääkettä.
Lopuksi en voi muuta todeta kun uskokokoon ken tahtoo, että sähkötupakan kovalla säätelyllä saavutamme savuttoman Suomen 2030 mennessä. Pikemminkin alkaa tuntumaan siltä, että suojelemme tupakkateollisuuden liiketoimia ja tupakan aiheuttamia terveyshaittoja enemmän, kuin ihmisten vapautta päästä eroon viiden askin nortin päiväkiintiöstä.