Ainakin minua häiritsee ja ihmetyttää tämä valtava gallup-demokratia. Esimerkiksi USA:n peridentinvaaleja seurataan aikansa kuin jalkapallo-ottelua tai euroopanmestaruuden tavoittelua, kuka nauttien ja kuka kärsien tai sitten mieluiten vuorotellen molempia. Lopputuloksen ratkaisevat otteluissa vain maalit, minkä jälkeen tunnelma on usein: 'so what'. Tärkeintä onkin esileikki, ei tulos.
Näin mahdollisen mutta meilläkin vasta kaukaisen digidemokratian aikaan toivon, että tärkeimmistä kestoaiheista olisi jatkuva kansanäänestys, missä mielipidettä voisi vaihtaa koska tahansa (24/7). Kestoaiheita ovat esimerkiksi kannat Euroopan unionin jäsenyyden ja sostilaspolittisten liittoumien suhteen sekä abortin ja avioliittoon sisältyvän vihkimisen suhteen. Jollain viiveellä ja harkinta-ajalla päätöksentekijät niin eduskunnassa kuin kunnassa tai muissa äänin valittavissa valtuustoissa voisivat tehdä johtopäätöksiä. Asia olisi pakkokin käsitellä, kun kanta nykyiseen olotilaan tai sen aiottuun muutokseen vaihtuu toiseksi 2/3 tai ainakin 3/4 osan enemistöllä, monesti määräenenemmistökin riittäisi jos äänestyprosentti olisi riittävän korkea. Nyt tätä ilmeistä demomokratiavajetta paikkaa juuri keponen gallup-demokratia.
Tämän lisäksi voitaisiin järjestää vuodessa useampikin perinteinen kertaluonteinen kansanäänestys, mikä teema kulloinkin tärkeäksi katsottaisiin. Tämä ei tarkoita sitä, että esimerkiksi perustuslaki menisi viikottain uusiksi, tai jonkin suuronnettomuuden jälkeen lakeja muutettaisiin seuraavalla viikolla.
Nyt gallupeilla ei ole eikä saa olla nykyjärjestelmässä vaikutusta päätöksentekoon. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka jonkun tässä nimeltä mainitsemattoman puolueen putoaminen suurpuolueesta takiaispuolueeksi, tai toisen nuosu hallitupuolueiden rinnalle. Gallupissa otos on aina pieni suhteessa potentiaalisten äänestäjien kokonaismäärään. Tästä syystä gallupien perusteella ei kai koskaan esitetä arviota äänestäjien absoluttisesta äänestäjämäärästä, ainoastaan prosenttijakuma. Sama prosenttijakauma saadaan aikaan olipa äänestäjien määrä tuhat tai kolme miljonaa. Sama pulma vaikka ei yhtä paha on ostaessamme ruokaa kuten jugurttia: meille ilmoitetaa tarkkaan raaka-aineiden ja vitamiinien prosenttiosuudet. Sanottakoon näin, että pelkillä prosenteilla ei nälkä lähde, eikä ilmoitettuja absoluttisia milligrammo kukaan jaksa eikä osaa ynnäillä.
Sisällöllisesti digidemokratia tarkoittaa siirtymistä henkilövaaleista, paitsi nimenomaan henkilöitä päättäjiksi valittaessa, asiavaalien suuntaan. Mutta tämäpä ei olekaan yllättäen mikään toivottu ilmiö. Vallassaolijat kuten nykyiset kansanedustajat ei tietenkään tätä halua, koska he ovat ensisijaisesti vastuussa taustahoilleen ja monen sortin hyväveli-verkostoilleen, äänestäjät ja kansa tulevat vastaan jossain kaukana mediamuurin takana. Nimitetään tät nyt sitten demokratiaksi, koska gallupien mukaan kansan suuri enemmistö pitää nykyjärjestelmää demokraattisena.