Laissa Ylelle on perustehtävän lisäksi annettu 7 erityistehtävää. Tuore muutos vaikuttaa merkittävästi viidenteen. Hiukan samalla tontilla surffailee myös toinen: "ohjelmatoiminnan tulee - - tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä."
Nyt myös viides erityistehtävä painottaa kotimaisuutta: "Ylen tehtävänä on tukea suomalaisen kulttuuriperinnön vaalimista, suvaitsevaisuutta, yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja kulttuurista moninaisuutta." Ero on siinä, että kohdan kaksi viitekehys on ennemminkin vain taiteen ja viihteen tekeminen, eikä kotimainen kulttuuri. Näin siitä huolimatta, että lause suoraan toteaa, että tulee säilyttää kotimaista kulttuuria. Se on lauseyhteyden takia tulkittavissa lähinnä korkeakulttuurina ja taiteena. Lisäysten myötä suomalaisen kulttuuriperinnön vaaliminen selkeästi myös yleisellä tasolla on erityistehtävä. Tämän seikan painottumista en miettimättä vähättelisi. Jos emme itse vaali kulttuuriperintöämme, ei sitä kukaan vaali.
Yle on tietenkin vaalinut monella tapaa tähänkin saakka suomalaista kulttuuria. Näyttävimpiä tapoja ovat olleet suurten urheilukisojen esittäminen kaikille suorana ilmaiseksi. Tai no, "ilmaiseksi".
Kaikki ei kuitenkaan ole hyvin. 38 % suomalaisista epäilee median tasapuolisuutta ja perussuomalaiset vielä enemmän. Yleen ei puolueessa luoteta. Juopa on helppo ymmärtää. Toimittajat ovat Suomessa puoluekannaltaan pitkälti kokoomuslaisia, vihreitä ja demareita. Arvaan, että kokoomuslaisistakin moni on ennemminkin boheemi porvari kuin konservatiivi. Perussuomalaisia toimittajia saa etsimällä etsiä. Se ei voi olla näkymättä näkemyseroina siinä, mikä on hyvä uutisjuttu. Siksipä moni kannattaja taisi olla näreissään, kun Ylen rahoitus taannoin hetkeksi sementoitiin kasvavaksi muiden julkisten alojen säästäessä.
Pohjoismaisia ohjelmia tulee Yleltä kai päivittäin. Nyt tiedämme, missä norjalaiset lohet kutevat ja millainen on tanskalainen puutarha, muttemme tiedä onko Kajaani Lappia vai ei. En vastusta skandinaavien ohjelmia, mutta epäsuhta suomalaisiin on iso. Jos ohjelma on suomalainen, se on tehty studiossa. Toimittajat saattavat olla niin etäällä maakuntien ja maaseudun ihmisisten elämästä, etteivät osaa oikein kysyä saati löytää mitään.
Suomalaiset eivät edes tunne Suomea. Moni ei ole koskaan käynyt Lapissa, Pohjois-Suomessa saati maalla. Kanaria on tutumpi kuin valtaosa Suomesta. Kolia, Saimaata ja avantouintia kehutaan ulkomaalaisille, muttei ole itse koettu. Yhteisestä historiastamme ei tiedetä kuin Pähkinäsaaren rauha, itsenäistyminen ja viime sodat. Televisiossa muiden maiden historiasta kerrotaan sotapäälliköiden diivamaisuuksia myöten kaikki, mutta omastamme ei osata edes kysyä. Ikään kuin mitään kerrottavaa ei olisi. Niinhän sitä luulee, kun ei tiedä.
Jotkut jo ihmettelivät, miten sitä kulttuuriperintöä vaalitaan. Helposti. Kerrotaan, mitä suomalaisille on tapahtunut kautta aikojen ja millaista missäkin päin Suomea on nyt. Suomen historia on täynnä mielenkiintoisia tarinoita, jos vain joku osaa ja uskaltaa kertoa. Nykyinen pinnallinen kuva Suomesta ja suomalaisista ylläpitää harhaluuloja.
Kun monikulttuurisuus poistui Ylen tehtävistä, jotkut ehtivät lausumaan, ettei (käytännössä) koko erityistehtävällä ole mitään merkitystä. Ikään kuin toimittajia ei voisi ohjeistaa. Yleensä rengit ennemmin tai myöhemmin oppivat kuka isäntä on, joten en olisi huolissani. Toisten mielestä taas olisi tärkeämpääkin tekemistä. Politiikassa muiden voitot usein kyseenalaistetaan ja omat tappiot myydään voittoina. Jatkossa Ylen tulee joka tapauksessa tukea kulttuurista moninaisuutta, mikä ei periaatteessa kaukaa liippaa monikulttuurisuudesta. Näkyvin ero lähinnä on, että selkeän ideologinen termi katosi. Tätä paljon olennaisempaa kuitenkin on asiayhteys. Tehtävässä näet korostetaan myös suomalaista kulttuuriperintöä. Niinpä kulttuurinen moninaisuus on asettuu suhteeseen sen kanssa. Aiemmin suhdetta ei ollut lainkaan ja nyt suomalaisuus on ensin.
Toivonkin, että jatkossa Yle välittää meille kaikille yhä enemmän tarinoita meistä ja esi-isistämme. Siten tunnemme itsemme paremmin. Se auttaisi myös arvostamaan ja ymmärtämään muualla Suomessa asuvia. Se voi jopa innostaa liiketoimintaan, jos nähdään aiempaa paremmin mahdollisuuksia eri puolilla maata.