Brexit, Brexit, Brexit. Sixten Korkman kertoo "tyhmä, tyhmiä, populismi, Trump, asiantuntijoita halveksitaan, ihan tyhmää". Pääkirjoitussedät ovat huolestuneita. Poliitikot valittavat, Stubb puhuu Lehman-tason shokista. Tosin sille nyt hymyili jo Taloussanomienkin toimitus. (*
Yleensä on hyvä idea katsoa, miten finanssimarkkinat asioihin suhtautuvat. Finanssimarkkina ei ole hölöttävä poliitikko tai omahyväinen kolumnisti. Finanssimarkkina on kone, jonka kautta ihmiset lyövät isoilla rahoilla vetoa, miten maailma makaa - jos olet väärässä, häviät rahasi, jos oikeassa, saat lisää rahaa. Raha kasaantuu niille, jotka ovat useimmin oikeassa. Markkina on tehokas arvaamaan, miten asiat ovat. Jos joku on eri mieltä markkinan vallitsevaa näkemystä vastaan, ei muuta kuin omaa vetoa sisään sitten.
* * *
Kuva 1, kymppivuotisten valtionvelkakirjojen korkotaso. Brittien korko seuraa jenkkien korkotasoa. Britit ovat aina olleet "atlanttisempia". Brittien korkotason vertailu vaikkapa Saksan tai Ranskan korkotasoon ei kannata, sillä maalla on oma valuuttansa, oma suhdanteensa ja oma keskuspankkinsa. Jos Britannian ja USA:n euroaluetta korkeampi korkotaso jotain kertoo, niin sitä, että britit ja jenkit ovat saaneet taloutensa euroaluetta nopeammin kuntoon. Tosin viimeaikainen korkojenlasku kertoo, että liian hyvin ei mene kenelläkään.
Oma käsitys: Ei merkkiä, että markkinat olisivat moksiskaan mahdollisesta Leave-tuloksesta.
* * *
Kuva 2, kaksivuotisten valtionvelkakirjojen korot. Periodina se on kymppivuotista lyhyempi ja vaihtelu kertoo lähinnä siitä, miten keskuspankkipolitiikan uskotaan aivan lähiaikoina muuttuvan.
Jenkkien keskuspankki nosti korkoja 2015 lopussa, ja aina syksyyn 2015 asti uskottiin, että Englannin keskuspankki tekisi samoin. Briteissä kuitenkin huomattiin, että talous piiputtaa vielä, inflaatiosta ei ole tietoakaan ja päättivät odottaa. Kun jenkkien koronnosto alkoi näyttää vähän hätiköidyltä, koronnosto-odotukset romahtivat molemmissa maissa. Jenkit jäivät kuitenkin yhden koronnoston verran "johdolle", mikä selittää korkoeron.
Ei tässäkään mitään Brexit-uhkaa näy.
* * *
Kuva 3, kaksivuotisten korkojen ero ja punta. Brittien kahden vuoden korko miinus jenkkien kahden vuoden korko, samaan kuvaajaan lisäksi GBPUSD-valuuttakurssi (kuinka monta dollaria saa yhdellä punnalla. Kun GBPUSD-kurssi nousee, punta siis vahvistuu).
Kuvasta nähdään, että GBPUSD-valuuttakurssi seuraa korkoeroa oikein hyvin. Kuva 2:n kohdalla selitin, miksi korkoeron heilunta on ihan ok, joten siitä aiheutunut valuuttakurssiheiluntakin on siis ihan ok.
Ei mitään merkkiä Brexit-uhasta.
Kuva 4, osakemarkkinat. Siinä on FTSE100-Lontoon osakeindeksi (FFIc1, punnissa), Lontoon indeksi (EWU, dollareissa) ja Saksan indeksi (EWG, dollareissa). Ihan käsi kädessä liikkuvat. Dollaripohjainen Lontoonindeksi on alisuoriutunut, mutta se selittyy lähes kokonaan punnan heikkoudella. Kuva 3:n kohdalla selitin, miksi punnan lievä heikentyminen on ihan ok.
Ei mitään merkkejä Brexit-uhasta.
Johtopäätökset:
Jos brexit-äänestystuloksen suhteen peli on 50-50, miksi markkina ei diskonttaa katastrofia briteille? Kaiken järjen mukaan puolet "heinäsirkat ja vedenpaisumus"-skenaariosta pitäisi olla hinnoissa mukana. Minä en näe mitään. Teoriassa joku voisi sanoa, että viime viikkojen osakekurssilasku johtuu akuutista Brexit-uhasta. Ehkä. Mutta silloin kysyisin - eikö se Brexit-ero kuitenkin satuttaisi suhteessa enemmän brittejä kuin vaikkapa saksalaisia tai jenkkejä?
Tästä päädyn esittämään kolmea vaihtoehtoista selitystä. Joko:
1) Markkina tietää, että britit eivät EU:sta eroa (mahdotonta, että kaikilla sijoittajilla olisi tämmöinen sisäpiirin tieto etukäteen, kun ei sitä tunnu muillakaan olevan)
tai:
2) Koko "EU-ero olisi heinäsirkat ja vedenpaisumus" on höpöjuttua - markkina ei usko eron vaikuttavan negatiivisesti millään mitattavissa olevalla todennäköisyydellä.
tai:
3) Markkinat ovat tyhmiä ja täysin väärässä, eivätkä vainhuomaa tai osaa hinnoitella tapahtumaa, josta kaikki lehdet ja tutkimuslaitokset ovat huutaneet kuukausitolkulla joka päivä.
Veikkaisin kakkosvaihtoehtoa. Meille puhutaan jälleen roskaa poliittisista syistä. Vinkkaan, että hermostuneimpia asiantilasta ovat ne tavanomaiset "asiantuntijat", joiden urakehitys on kiinni suosiosta oikeissa piireissä, eikä niinkään oikeassa olemisesta. Keksin paljon syitä Brexitin vastustamiselle, mutta finanssimarkkinoiden vakaus ei sellainen syy ole.
* * *
Myös muitakin ulottuvuuksia kuin epävarmoja taloudellisia hyöty/haitta-projektioita voisi miettiä. Kyse on mielestäni epäluottamuslauseesta, vallankaappauksesta takaisin, hyökkäyksestä, taktisesta vetäytymisestä. Britit eivät välttämättä pelkää kustannuksia, jos kokevat olevansa oikealla asialla. He antavat arvoa myös asioille. Mikäli EU jatkaa nykyistä pelleilyään eikä ymmärrä alkaa arvostaa asioita, se tulee murtumaan sisältäpäin. Sitä ei joku ECOFIN-duunari, Juncker tai EPP pelasta.
16.6 Brexit would unleash ‘new Lehman’ on world – Finland’s Stubb
Global markets face a “Lehman Brothers” moment should Britain vote to leave the European Union next week, one of Europe’s finance ministers has warned.
17.6. Antti Ämmälä: Miksi Stubb pelottelee uudella finanssikriisillä?
Suomen valtiovarainministeri Alexander Stubb lentää kommentteineen korkealla. Epärealistisia uhkakuvia ei pitäisi maalailla.
18.6.2016 Sixten Korkman: Brexitissä tyhmyys tiivistyy
Britannian mahdollisen EU-eron ympärillä pyörivässä keskustelussa tyhmyyttä edustavasta populismista on tullut suorastaan hyve
19.6.2016 Jan Hurri: Vaikea myöntää – Brexit-riski on oire eikä ongelma
Britannian EU-eron mahdollisuus on jo ennen ensi viikon kansanäänestystä lisännyt politiikan ja talouden jännitteitä. Mutta Brexit ei ole varsinainen ongelma, vaan yksi uusi oire moniongelmaisen EU:n kriisissä.