Uskoni Suomen demokraattiseen järjestelmään koki taas uuden kolauksen kun Antero Vartian mainio apteekkivallankumous (Libera, 11.1.2016) törmäsi Kokoomuksen poliittiseen superpositioon* (US, 16.7.2016), jossa vastustetaan nykytilaa mutta kieltäydytään tekemään sille mitään, koska kaverikapitalismi.
Minua nokkelammat Liberaalipuolueen jäsenet oivalsivat, että tässä voisi olla pelipaikka puoluerajat ylittävälle liberaaliyhteistyölle - jos eduskuntapuolueet eivät kykene tai halua epäkohtiin puuttua, on olemassa toinen keino: kansalaisaloite.
Pähkinänkuoressa aloite olisi apteekkilupien määrän säätelyn lopettamisesta säilyttäen nykyiset pätevyysvaatimukset, sekä lääketaksan muuttamisesta hintakatoksi.
Tähän saakka 524 kansalaisaloitteesta 11 on toimitettu eduskuntaan, ja 3 on saavuttanut tavoitteensa sekä odottaa sinne viemistä. Työmäärällisesti kansalaisaloitteen läpisaaminen on puolueen perustamiseen verrattavissa oleva harjoitus, johon tarvitaan aktiiveja, näkyvyyttä, nimienkeruuta ja tukijoita.
Vain harvat aloitteista siis saavuttavat tavoitteensa, josta heräsi aiheellinen huoli - jos teemme kansalaisaloitteen, mutta aloite ei kerää tarvittavia 50 000 nimeä, voiko tämä toimia lyömäaseena sen puolesta, että kansa on tyytyväinen nykytilaan?
Riski on olemassa.
Tämä ei tietenkään ole ollut kansalaisaloitteen alkuperäinen tarkoitus, mutta sillä ei ole merkitystä - Status Quon muuttaminen on Suomessa erittäin vaikeaa, ja hyvätkin ideat pysähtyvät helposti edunvalvonnan juoksuhiekkaan.
Jää nähtäväksi heitämmekö arpaa vai ei, mutta älä sinäkään sitä harkitsematta tee, sillä huonosti valmisteltu tai perusteltu kansalaisaloite olisi kuolinsuudelma tärkeälle asialle.
***
*Vastaavanlainen superpositio syntyi myös Kokoomuksen puoluekokouksessa 2010 (Yle, 13.6.2010), silloinkin kyse oli kokoomusnuorien aloitteesta, joka äänestystuloksesta huolimatta vesitettiin.