Päinvastaisesta uutisoinnista huolimatta Turkissa lienee nyt onnistunut ihan oikea vallankumous eli kaappaus, jonka tuloksena demokraattisesti valittu, perinteisesti etupäässä symbolisen ja poliittisesti riippumattoman aseman omaava presidentti Recep Tayyip Erdoğan on ryhtynyt diktaattoriksi. Perustuslain vastaisesti valtaa roimasti lisäävä toimenpide ei tällä kertaa ole tässä perinteisten sotilasvallankumousten maassa sotilaallinen, vaan presidentti on päinvastoin puhdistamassa armeijaa yhtä hyvin kuin oikeuslaitosta että samalla myös hallintoa ja todennäköisesti koko valtiota toisinajattelevista ja eriuskoisista henkilöistä ja muista tahoista. Väite on perusteltavissa tuhansien nimien puhdistuslistoilla, joista suurin osa on laadittu ennen tuoretta ja pienehköä sekä turkkilaisten toimittajien mukaan Marmariksen lomarannoilta presidentin toimesta puhelimitse kukistettua armeijakapinaa.
Turkin vallankumouksen kaava on sinänsä klassinen, kuin Stalinilta tai Hitleriltä kopioitu. Isänmaallinen, joskin alenevassa polvessa georgialaisten siirtolaisten jälkeläinen, Turkin presidentiksi 28.08.2014 valittu Erdoğan ehdotti useaan otteeseen, ensimmäisen kerran jo toissa keväänä, EU:n ja YK:n Syyriaan suunnitteleman pakolaisturva-alueen (kulttuurikäytävän) siirtämistä Turkkiin "edullisesti" eli muutamalla miljardilla €:lla ja turkkilaisille annettavalla EU:n viisumivapaudella. Maahanmuuttajatulvan ja Putinin Syyriaan lähettämien pommikoneiden yllättämä EU oli välittömästi kypsä asialle ja tarttui täkyyn. Lähes samassa lykyssä, musteen vielä kuivuessa EU:n ja Turkin välisen pakolaissopimuksen allekirjoituksissa, presidentti Erdoğan kokeili koukkujensa kestävyyttä vihjailemalla suoraan, ettei Turkilla ole aikomustakaan muuttaa terrorismilakejaan sopimuksen velvoitteiden mukaisesti. Viimeistään tuolloin oli jo helppo ennustaa Turkin todellisen vallankumouksen käynnistyminen ja myös sen luonne maksumiehineen kaikkineen.
Kun EU:n kanssa 3 + 3 miljardin euron neuvottelut käynyt Erdoğanin aikaisempi luottomies pääministeri Ahmet Davutoğlun päätti äskettäin nolona mutta kireänä avata salkkunsa ja heittää sen sisältämän roskan Mustaanmereen sekä erityisesti kun presidentti tämän jälkeen tyynesti ilmoitti eron selvästi osoittaneen Turkin tarvitsevan vahvan presidenttijohtoisen järjestelmän löysän ministerihallituksen sijaan, minkäänlaista kristallipalloakaan ei enää tarvittu nykyisen tilanteen oikeaan ennakoimiseen.
Pääministeri Davutoğlun puheissa toistuivat sanat Turkki ja pakolaiset, jopa demokratia. Nyt asioita esittelee yli tuhannen huoneen palatsistaan Turkin presidentti yksin, pääaiheinaan lisämiljardien pummaaminen, uhkaukset pakolaisten "lisälähetyksistä" Eurooppaan, terrorismilakien säilyttäminen entisellään, "jatkamme tiellämme, jatkakoon EU omallaan", "Turkissa naisen ainoa tehtävä on vähintään kolmen lapsen äitiys", jne.
Maailmanhistoriaan peilaten riski uuden, taas uskonnon politiikkaan sotkevan autoritäärisen valtion syntymiselle on suuri - nyt osaksi Eurooppaa. Ja ikävä kyllä peilissä näkyy myös tyypillinen Lähi-idän johtaja, joka vallasta seottuaan johtaa maansa (ja mahdollisesti muitakin) mieluummin kärsimykseen ja tuhoon kuin rauhanomaiseen kehitykseen.
Nyt olisi korkea aika hälytyskellojen kilistä erityisesti EU:ssa eli myös Suomessa - diktaattorille osoitettujen onnittelu-twiittausten sijasta.