Aito sananvapaus demokraattisessa yhteiskunnassa kestää kyllä kaikenlaiset mielipiteet, myös ne huonot ja vastenmieliset. Näin asian pitäisi olla, mutta mikä onkaan todellisuus, läntisessä Euroopassa ja erityisesti meillä Suomessa?
Suomalaisen median itsesensuuri sekä poliittisen loukkaantumisen kulttuurimme nakertavat suomalaista sananvapautta, merkittävintä perusoikeuttamme, koskaerityisesti muslimien ja muslimimaista tänne tulleiden mielten pahoittamista on varottava viimeiseen saakka. Kuvaava sana sille on: Alistuminen. Alistu ja tottele!
Mitä poliittisesti korrektit edustajamme kansanedustuslaitoksessa, valtamedia yleisesti ja nk. kulttuurieliittimme pohjimmiltaan sitten pelkäävät, kumarrellessaan ja madellessaan islamin edessä, ja rakentaessaan näin toimiessaan tahtomattaan(?) islamista sensuuria, boikottia ja väkivaltaa kannattavan uskonnon mielikuvaa. Yhteikunnallisen levottomuuden lisääntymistä, eli mellakointia, vakivaltaa sekä muuta turvattomuuttako? Perustuuko islam heidän kohdallaan suureksi osaksi pelotteluun? Sitä voi hyvällä syyllä ainakin kysyä. Muistammehan elävästi vielä poliittisen korrektiuuden yhden pahimmista pohjakosketuksista sananvapauden näkökulmasta, kun pääministeri Matti Vanhanen pyyteli fundamentalisteilta anteeksi Muhammed-pilakuvien julkaisemista suomalaisissa sanomalehdissä, jopa presidentti Halonen pyyteli anteeksi. Se oli alistumista ja kehoitus alistua, eikä siinä ei ollut järjen hiventäkään.
Suomalainen keskustelu islamin ympärillä on kokonaisuudessaan hyssyttelevää, ja mediakin päästää muslimivaikuttajat helpolla. Heiltä kysytään televisiossa, onko terrorismi islamin mukaan hyväksyttävää. Ja he vastaavat, että islam on rauhan uskonto. Siinä se, lyhyestä virsi kaunis. Lisäkysymyksiä ei esitetä, vaikka kirjaimellisessa islamin tulkinnassa on perusteet väkivallalle. Fundamentalismi on juuri kirjaimellista tulkintaa koraanista. Silti hämeenanttilamainen paasaus islamin hyvyydestä ja kauneudesta rauhan uskontona on median kiveen hakattu yleisohjenuora käsitellä islamia. Rauhaa rakastavaa, kaunista ja rakkaudentäyteistä islamia saa arvostella ainoastaan muslimitaustainen henkilö Suomessa (hyvin harva uskaltaa), muut kritiikin esittäjät ovat automaattisesti niitä rasisteja. Islamin ympärille on näin sallittu päästä kehittymään yhteiskunnallisesti muita rajoittava ja ajoittain jopa terrorisoiva suuttumisen kulttuuri.
Esimerkkinä edellä mainitusta, miten Suomessa valtio korrektisti hyssyttelee ja toimii epäloogisesti, on mm. kun se ensin antaa opettaa lapsille koulussa, että nainen on miestä alempi ja että miehen täytyy varjella kunniaansa, ja ilmoittaa sitten opetuksesta radikalisoituneelle teini-ikäiselle, ettei näiden arvojen mukaan saakaan toimia. Suomi on kristillinen maa, ja meidän tulisi ehdottomasti valvoa islamin opettamista kouluissa Suomen lain säädösten mukaisesti, ja samasta syystä moskeijoiden saarnat tulisi vaatia luettavaksi etukäteen.
Lähtökohtaisesti on absoluuttisen absurdia kuvitella elävänsä sananvapauden sallivassa yhteiskunnassa, mutta samalla hyväksyä kuin varkain poliittisen korrektiuden voimalla vauhdilla paisuva, ja sananvapauttamme rajoittava, sensuurikupla. Rationaalistisesti kun sananvapauden haluaa ymmärtää, niin tajuaa että kyllä ne huonosti perustellut näkemykset joutuvat naurunalaisiksi avoimessa keskustelussa sananvapauden vallitessa, mutta sananvapautta rajoittamalla teemme samalla kyseenalaistamisen ja kritiikin mahdottomaksi! Juuri siksi sananvapautta on kunnioitettava ja kannatettava. Toinen vaihtoehto on jatkuva sananvapautemme kapeutuminen; "uskonnottomien" tekeminen heikoksi (ihan omaehtoisesti) ja alistuminen.