# Britannian EU-ero äänestettiin osin valheellisin perustein. Populistipropagandaa helpotti se, että EU on luonteeltaan enemmän eliitin kuin tavallisen kansan suosikki.
EU:n jäsenkuntaa laajennettaessa vallalla on ollut perusteetonta optimismia. Jäseniksi pääsivät suomalaisen laajentumiskomissaarin Olli Rehnin (kesk.) kaudella aivan ennen aikojaan Romania ja Bulgaria, jotka eivät ole pystyneet kotouttamaan romaniväestöään 500 vuodessa.
On uskottu ja toivottu, että jäseniksi hyväksytyt itäisen Euroopan keskenkasvuiset valtiot olisivat nopeasti muuttuneet demokratioiksi ja kansalaisyhteiskunniksi. Se on ollut toiveajattelua jo sen takia, että EU ei ole liittovaltio vaan valtioliitto.
Lapsenkengissä taapertava demokratia toistensa jälkeen on saanut EU:ssa jäsenyyden ja äänioikeuden, mikä on muuttanut EU:ta yhä enemmän kaltaistensa liitoksi. Demokraattisen Britannian poistuminen EU:sta valitettavasti vahvistaa tätä kehitystä. Oikeat demokraattiset kansalaisyhteiskuntavaltiot ovat tunteneet yhä vahvemmin olevansa väärässä seurassa.
Itä-Euroopan entisille neuvostoblokin maille oli oikein antaa nopeasti sotilaallista Nato-suojaa. Mutta varsinaista EU-jäsenyyttä olisi pitänyt edeltää riittävän pitkä istuminen ”valmistavalla luokalla”.
Rammasta EU:sta ovat ottaneet hyödyn pääomapiirit lobbariarmeijoillaan. Ne käyttävät estoitta hyödykseen EU:n valuvikoja ja porsaanreikiä. On tyypillistä, että veroparatiisit ovat olleet EU:n erityisessä suosiossa. Onhan EU:n pomonakin veroparatiisimaan poliitikko.
Ei olisi kuitenkaan perusteita heittää EU:ta romukoppaan. Sitä tarvittaisiin rauhan, turvallisuuden ja elinkeinovapauden turvaamiseksi. Jos EU hajoaisi, siitä iloittaisiin ennen kaikkea Kremlin kammareissa.
Olisi aloitettava EU:n voimakas uudistus. Pohjoismaiden demokraattisten kansankotien kokemukset ja näkemykset olisi otettava reformin lähtökohdaksi. Norja ja Islanti olisi saatava uskomaan, että EU:sta on johonkin.
Ruotsia olisi kuunneltava, jos ja kun €-valuuttaa halutaan johdattaa terveelle pohjalle. Valuuttaunioniin pääsi liian monta konkurssikypsää valtiota. Taas oltiin mm. Suomessa PaavoLipposen (Sdp) hallituksessa liian optimistisia, kun luultiin yhteisen valuutan hoitavan automaattisesti retuperällä olevien maiden asiat kuntoon.