Viime päivinä "tietynkristilliset" uskonnolliset ihmiset ovat puhuneet paljon Venäjän uudistuneesta suhteesta uskonnonvapauteen. Tämä ei ole ihmetyttävää. Sillä olen itsekin hyvin huolissani Venäjän suhtautumisesta asiaan. Mielestäni sivistysvaltio ei rakentele mitään joka edes etäisesti muistuttaa Jarovajan lakipakettia.
Toki tässä on tapahtunut myös ylilyöntipitoista kauhistelua. Naapurissani oleva IRR-TV on ollut tässä vahvassa roolissa. Hannu Haukka on esittänyt useita väitteitä siitä mitä lakiuudistus tarkoittaa. Pari esimerkkiä pitkästä kauhistelulistasta demonstroi annetun hengen ; "Keskustelu Jumalasta ei-uskovan henkilön kanssa luetaan lähetystyöksi ja on rangaistava teko." ja "Uskonnollinen toiminta ei ole sallittu yksityiskodeissa. Jokaisella kansalaisella on velvollisuus ilmoittaa naapurissa havaitusta uskonnollisesta toiminnasta viranomaisille. Ilmiantamatta jättäminen on rangaistava teko." Laki ei kuitenkaan sano mitään tämänlaista. Ja siitä on seurannut hyvin mielenkiintoisia asioita. "Kun IS oli ensimmäisen kerran yhteydessä Haukkaan viime viikolla, hän päivitti sen jälkeen IRR-tv:n sivuja ja poisti osan aiemmasta tekstistään muun muassa siltä osin, missä puhuttiin ulkomaalaisten mahdollisesta karkotuksesta lain nojalla. Haukka halusi myös korostaa, ettei IRR-tv ole tehnyt kyseisiä tulkintoja itse eikä tarkoituksena ole ollut paniikin luominen, vaan mahdollisimman oikean tiedon levittäminen. Haukan omilta Facebook-sivuilta käy kuitenkin ilmi, että hän itse ei näytä kyseenalaistaneen lain hurjia tulkintaesimerkkejä, vaan hän on jakanut niitä julkisissa viesteissään otsikolla ”Laki tiivistettynä”."
On toki aivan selvää että tämänlaisen facebooklevittelyn takana ei voi olla vilpitön mieli. Jos tulkinnat olivat virhe eivätkä omia tulkintoja, niin ne pitää korjata ja niiden vuotaminen lopettaa. Jos taas laki todella sanoo mitä sanoo niin sitten voi kantaa lehdistön edessä vastuunsa ja olla korjaamatta sitä missään. Mutta tietenkin kun "Radio Keravalta" kysyy, vastaus suodatetaan uskonnon levittämisen tavoitteissa niin että päämäärä (julistaminen) oikeuttaa keinot (valehtelun). Valehtelu ei ole rikos, ja siksi tämänlaisten seuraaminen ei ole jotain joka pitää sensuroida. Sen sijaan se pitää tiedostaa ja pitää sitä oireellisena piireenä koko kyseisessä alakulttuurissa.
Itseäni tässä jupakassa on kiinnostanut toinen seikka.
Jos katsotaan Jarovajan lakipakettia, niin se edustaa kasaa lakeja jotka ovat olleet Venäjälä tyypillisiä viime vuosina. Erityisesti yhteys "homopropagandalakiin" on alleviivaava. Onhan esimeriksi niin, että julkinen homoseksuaalinen hellyydenosoitus olisi sakoilla torjuttava. Venäjällä on aiheeseen liittyen ollut huvittavia ns. denialistisia teorioitakin, kuten väite siitä, että Tshaikovski ei ollut homoseksuaali.
Suomen kannalta asiaan on reagoitu tietyllä tavalla. Tämä muistuu mieleen niille jotka muistavat Arhinmäen lipunheilutuksen. Suomessa yleisenä kantana tuntui olevan se, että hyvien kristittyjen tuli kannattaa Venäjän homolakeja. Yleisenä viestinä tältä rintamalta oli että Arhinmäen viestintä oli ehdottomasti väärin. Julkinen tila pitää siivota homosaatiosta. Jota ei pidetty homoseksuaalien vastaisena sillä samalla retoriikalla jolla he selittävät sitä että he eivät vihaa homoseksuaaleja vaan haluavat ainoastaan kieltää homoeksuaaliset aktiot. Moni toki selitti että kyse ei ollut siitä että homosaatiota ei saisi harrastaa vaan siitä, että olympaikisat eivät ole oikea paikka tälle. Mutta kun katsotaan isoja linjoja ei voida olla muistamatta että laajassa määrin "tietynkristilliset tahot" reagoivat hyvin voimakkaasti siihen että ei-olympiakisoissa maalattiin sateenkaarta. Venäjän suurlähetystön edustan suojatietä ei saa poliittisena kannanottona maalata sateenkaaren väreihin. Sama koski tietenkin sitä kauheaa Oras Tynkkysen juhlissa käyttämää sateenkaarikuvioitua kravattia.
Tästä saa aika helposti sellaisen kuvan, että suhde homoseksuaalisuuteen on se, että jos luvan saanut kokoontuminen kohtaa ampuma-aserikoksen on homojen kohtaaman väkivallan sijaan kiinnitettävä huomiota siihen että kulkueessa on kyseMaanselkämäisestä Pride -provokaatiota. Mutta tätä kaikkea ei saa tulkita homoseksuaalisuuden vastustamiseksi koska se on huonoa Jeesuksesta julistamiselle. (Toisin kuin kaikkien noiden jupakointeihin osallistuneiden rakkaudettomuus.)
Miksi suhtautuminen on niin erilainen?
IRR-TV:n kauhistelut muistuttavat homoseksuaalien arkea Venäjällä. Herännäiskristilliset tahot eivät jostain syystä kritisoi näitä lakeja, päin vastoin vaikuttaa että he haluvata kovastikin vaikuttaa "julkiseen tilaan" ja siihen miten ihmiset siinä ilmituovat homoseksuaaleja koskevia mielipiteitään. Mutta tämä Venäjän toinen laki joka koskettaa kristittyjä itseään on sitten aivan hirvittävän kauhistuttava.
Nähdäkseni näihin lakeihin voi suhtautua vain samalla tavalla. (Tyrmistyksellä.) En ole itse sekulaari, mutta voin sentään ymmärtää sekularismin takana olevan kauniin ideaalin. Jos kannattaa ajatusta jossa "public education and other matters of civil policy should be conducted without the introduction of a religious element." En pidä siitä että sekulaari järjestelmä haluaisi pitää uskonnon yksityisenä ja niin pienenä, että se mahtuu lähinnä enää pelkästään yksityisihmisten makuuhuoneisiin. Mutta tätä voi kuitenkin ymmärtää jonkinlaisen julkisen rauhan teemalla.
Venäjän uskontolaki ei kuitenkaan ole enää sekulaaria vaan jotain muuta. Se ei hillitse uskontoa poliittisessa tilassa vaan on iskemässä siihen mitä yksityishenkilöt keskenään keskustelevat tai mitä harrastavat kotonaan. Ja vaikka IRR-TV ylilöikin lain tulkinnoissaan, on silti hyvä huomata että Venäjän lakipaketti sellaisenaan "iskee yli sekularismin". Siinä on sävyjä jotka tekevät siitä näin ollen antisekulaarin, uskonnonvastaisen. Se ei ole enää valtion ja uskonnon erottamista vaan sitä että valtio puuttuu siihen mitä yksilöt tekevät.
Toki tälle on helppo nähdä ei-ateistinen tausta. Suomessakin on aika liuta sellaisia uskovaisia joille teemana ei ole nimenomaan se sorretaanko oikeuksia vaan siitä että nämä oikeudet saavat kuulua privileegiona vain heille. Fundamentalismi tuppaa toki noin yleisesti ottaen olemaan nykypäivänä poliittista. (Mikä on hieman erikoista kun ottaa huomioon sen miten sen teologia korostaa usein privaattia ja henkilökohtaista elävää uskoa ja suhdetta Jumalaan. Tätä myydään ei-institutionaalisena ja taistellaan jopa siitä että fundamentalistisia järjestöjä ei saa kutsua uskonnollisiksi koska ne eivät ole uskontoa.) Heillä uskonnosta tehdään niin poliittista ja politiikasta niin kaikenmääräävää että se yltää myös alueille joita normaalisti ollaan pidetty privaatteina. Ja päätyy tätä kautta ennen kaikkea makuuhuoneisiin. Tällöin kyse on pakkouskonnosta. Ei siitä saako uskoa tai olla uskomatta, vaan siitä että on pakko osallistua uskonnonharjoittamiseen. Se taas on aivan yhtä sortavaa kuin se uskonnonharjoittamisen kieltäminen joka niin kovasti näitä ihmisiä itkettää.