Elämme poikkeuksellisia aikoja. Turvallisuuspoliittisesti Eurooppa ei ole kohdannut vastaavaa mullistusta sitten toisen maailmansodan. Kiristynyt suurvaltapolitiikka ja talouskriisin jatkuminen tuovat omat haasteensa, mutta pidemmällä aikavälillä suurimman mullistuksen on länteen tuomassa miljoonien maahanmuuttajien massat kolmansista maista. Vastaavaa kansainvaellusta kolmansista maista länteen ei ole modernin historian aikana nähty, ja seurauksia on mahdoton tarkasti ennakoida. Perustellusti voidaan kuitenkin esittää arvio, että Eurooppa on kovin toisen näköinen kuluvan vuosisadan puoliväliin mennessä ja jälkipolvet tulevat elämään maailmassa, josta nykyinen rauhallinen, turvallinen ja vielä kohtuullisen vauras ja hyvinvoiva yhteiskuntamme on huolestuttavan kaukana. Lisäksi ottaen huomioon väestöryhmien kasvun syntyvyyden kautta, kiihdyttää se muutosta entisestään sukupolvien vaihtuessa.
Miksi sitten tulevaisuuden Eurooppa ei voisi olla yhtä rauhaisa ja vauras kuin nyt?
Jo tämän päivän Euroopasta on löydettävissä lukuisia esimerkkejä kehityksestä, jossa maahanmuuton kautta jalansijaa saanut islamilainen kulttuuri ei ole yhteen sovitettavissa länsimaisen, demokratiaan ja ihmisoikeuksiin, oikeusvaltioperiaatteisiin, sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja mielipiteen- ja uskonnon vapauteen pohjautuvan kulttuuriin kanssa. Tämä tulee aiheuttamaan yhteentörmäyksiä ja levottomuuksia kiihtyvään tahtiin.
On hyvä muistaa, että puhuminen nyt jalansijaa lännessä ottavan tiukan islamilaisuuden ja siihen kuuluvan sharia-lain sopimattomuudesta länsimaisiin yhteiskuntiin on eri asia, kuin yksittäisen muslimin sopeutuminen länsimaiseen yhteiskuntaan. Suomen tataarit ovat hyvä esimerkki muslimiyhteisöstä, joka on sopeutunut länsimaiseen yhteiskuntaan eikä ole kokenut tarpeelliseksi esittää vaatimuksia tai edellyttää erityiskohtelua yhteiskunnassa. Valitettavasti samaa ei voi sanoa modernin ajan maahanmuuton seurauksena syntyneistä muslimiyhteisöistä, jotka monin paikoin Euroopassa ovat sisäänpäin kääntyneitä ja suhtautuvat torjuvasti ympäröivään yhteiskuntaan. Maassa maan tavalla tai maasta pois -sananlasku on edelleen paikallaan ja ajankohtaisempi kuin koskaan.
Merkittävä herätys eurooppalaisille tapahtui viime vuonna kun turvapaikanhakijamäärät räjähtivät käsiin ympäri Eurooppaa. Vielä viime syksynä Saksan liittokansleri Angela Merkel avasi tulijoille ovet Saksaan ja sitä kautta Pohjoismaihin. Vielä silloin saksalaisetkin olivat toivottamassa tulijoita tervetulleiksi ruusukimpuin, pehmonallein ja hurrauksin. Suomessakin meillä oli “unelma”. Lisäksi koti-Suomessa etenkin vihervasemmistolaisissa piireissä maalailtiin ruusuista kuvaa turvapaikanhakijoista ja TV-keskusteluihin tuotiin toinen toistaan optimistisempia ”asiantuntijoita” hehkuttamaan, kuinka turvapaikanhakija-nuorukaiset ovat itse asiassa taloudellinen ”lisäpanos”, joka kasvattaa tuottavuutta ja paikkaa yhteiskunnan huoltosuhdetta. Uutiskuvissa näytettiin Välimerellä hukkuneita pakolaislapsia, mutta todellisuudessa tulijat olivat yli 80%:sesti nuoria miehiä. Turvapaikanhakijoiden ympärillä toimiva bisnes on rikastuttanut ensisijaisesti Suomen Punaista Ristiä, ja sen siivellä vastaanottokeskustiloja vuokraavia/välittäviä yrityksiä, joiden suhteen valtion piikki on ollut täysin auki. Hallitsematon turvapaikanhakijatulva ja sen valtavat kustannukset veronmaksajille lisäävät ihmisten katkeruutta ja myös rasismia, mikä ei varmasti ole turvapaikanhakijoidenkaan etu.
Talven, kevään ja nyt kesän mittaan voimme kuitenkin jo päivittäin lukea uutisia turvapaikanhakijoiden tai pakolaistaustan omaavien Euroopassa tekemistä seksuaali-, väkivalta-, omaisuus- ja henkirikoksista. Suomessa poliisin mukaan ilmoitettujen seksuaalirikosten määrä, jossa epäiltynä oli ulkomaalainen, kasvoi edellisvuodesta 93 % (MTV3 26.7.2016) vastaavana aikana. Tällainen kasvu on käsittämätöntä. Lisäksi vain pieni osuus turvapaikan saaneista on työllistynyt ja kielteisen päätöksen saavien karkottaminen on aiheuttanut jatkuvia hankaluuksia. Edes kaikkia vakaviin rikoksiin syyllistyneitä ei saada karkotetuksi. Pelkästään Suomessa tuhansia on kadonnut tai he oleskelevat maassa laittomasti paperittomina, potentiaalisina turvallisuusriskeinä.
Toki turvapaikanhakijoiden joukossa on aidosti hädänalaisia ja maailmassa on paljon turvaa ja humanitaarista apua tarvitsevia, erityisesti Syyrian ja Lähi-idän kristittyjä ja jesidejä, joita sorretaan ja murhataan johdonmukaisesti jihadistien hallitsemilla alueilla. Kuitenkaan turvapaikkamenettely ei ole lähtökohtaisesti paras tapa auttaa asiaa. Lännen tulisi edistää alueen pakolaisleirien olosuhteita, auttaa jälleenrakennustyössä ja keskittää humanitaarista kehitysapua kaikkein heikoimpien auttamiseksi, sekä voimatoimin murskata ISIS ja sitä tukevat islamistit. Lännen sotilaallisen läsnäolon laajentaminen ja vahvistaminen Lähi-idässä olisi tarpeen. Islamistien kanssa ei voi neuvotella.
Islamistiselle terrorismille on Euroopassa rakennettu pohjaa jo vuosikausia, mutta nyt kriittinen massa alkaa tulla saavutetuksi. Keski-Euroopassa terroritekoja tapahtuu jo viikottain, joissa surmataan ja vahingoitetaan viattomia eurooppalaisia, myös lapsia. Islamistit eivät tunne kunniaa tai armoa. He ovat omassa mielessään tulleet Eurooppaan suorittamaan jihadia vääräuskoisten pariin ja lietsovat sitä “uskonveljilleen”. Tällaiseen on vastattava päättäväisillä toimilla ja tämä tarkoittaa mm. tiukempaa rajakontrollia, nykyisenlaisesta turvapaikkajärjestelmästä luopumista, viranomaisresurssien ja valvonnan massiivista kasvattamista, sekä tehokkaita palautus- ja karkotusjärjestelyjä. Myös puolustusbudjetteja olisi kasvatettava lähes kaikissa EU-maissa ja armeijaa käytettävä viranomaisten tukena. Asian ratkaiseminen tulee vuosi vuodelta vaikeammaksi kuin voimasuhteetkin muuttuvat.
Lisäksi militanttia islamia lietsotaan useissa muslimivaltaisissa lähiöissä ympäri Euroopan suurkaupunkeja ja paikalliset viranomaiset ovat joutuneet ratsaamaan moskeijoita näissä pidettyjen vihasaarnojen vuoksi. Tärkeintä, mitä Euroopan muslimiyhteisöt voisivat nyt tehdä, olisi äänekäs irtiotto ja tuomitseminen terroriteoista ja Euroopassa tapahtuvista turvapaikanhakijoiden ja pakolaistaustaisten väkivallan ja seksuaalirikosten aalloista. Valitettavasti muslimiyhteisöjen johtajat ovat olleet kovin hiljaa, ainakaan uutiskynnystä ylittäneitä kannanottoja ei ole juuri kuulunut. Useista muslimiyhteisöistä löytynee jopa hiljaista hyväksyntää tai ainakin ymmärtämystä äärijärjestöjen toiminnan motiiveille, vaikka sinällään veritekoja ei kannattaisikaan.
Tällaisina aikoina ja erityisesti Belgian, Ranskan ja Saksan veritekojen jälkeen on toistettu TV-asiantuntijoiden ja poliitikkojen puheilla mantraa ”pelolle ei saa antaa valtaa”. Ja samaan hengenvetoon muistutetaan siitä, että kyllähän muutkin tekevät kauheuksia kuin islamistit, eikä terroritekojen takia saisi leimata ketään tai mitään ryhmää. Tämä argumentti pikemminkin vähättelee islamismin uhkaa, joka on todellinen.
Tottakai olemassa on muitakin ääriliikkeitä ja niiden toimintaa tulee torjua. Mutta mikään muu ääriliike ei ole ainakaan tällä hetkellä yhtä vaarallinen länsimaiselle sivilisaatiolle, kuin islamismi. Eikä sen vaarallisuus vähene yhtään sillä, että sen tekoja rinnastetaan muiden ääriliikkeiden tekemisiin. Lisäksi on tunnustettava, että tavallisten kansalaisten tuntema militantin islamin pelko on täysin aiheellinen. Ei tämän radikalisoitumisen pelko ole mitään islamofobiaa. Ei se, että vaatii muslimiyhteisöjen parissa toimivia vihasaarnaajia hiljennettäväksi, tarkoita, että kaikki muslimit pitäisi karkottaa Euroopasta. On epä-älyllistä edes väittää sellaista. Mutta Euroopassa on oikeus vaatia, että terrorismin puolesta ei moskeijoissa saarnata.
Eurooppa on turvallisuuspoliittisessa kriisissä eikä tilanne stabiloidu hyssyttelemällä. Eurooppa tarvitsee poliitikkoja, joilla on realistinen kuva siitä, mitä on tapahtumassa ja jotka osaavat ennakoida, mihin nykyisenkaltainen kehitys tulee johtamaan. Tämän lisäksi olisi uskallettava puhua asioista niiden oikeilla nimillä, eikä poliittisen korrektiuden nimissä jätetä tarvittavia päätöksiä tekemättä. Asia on sentään tunnustettu Atlantin toisella puolella. Jos ja toivottavasti kun Donald Trump valitaan siellä presidentiksi ja jos hän ja hänen tuleva hallituksensa ryhtyy toimimaan nyt esitettyjen periaatteiden nojalla, niin myös Yhdysvalloissa tapahtuu toimenpiteitä ja se reagoi myös Euroopan tapahtumiin. Vieläkö kerran tarvitaan Yhdysvallat pelastamaan Eurooppa itseltään, vai pystymmekö itse riittäviin toimenpiteisiin ennenkuin on liian myöhäistä?
Antti Pakkanen
Hamina