Monella tuntuu olevan edelleen se harhakäsitys, että TE-toimistojen tehtävä olisi löytää työttömille työpaikkoja ja yrityksille työntekijöitä. Tämähän ei luonnollisestikaan pidä paikkaansa, mikä toki selviää nopeasti jokaiselle, joka niiden kanssa päätyy tekemisiin. Jos se olisi niiden tehtävä, nehän olisivat onnistuneet siinä todella surkeasti, kun maassa on neljännesmiljoona työtöntä suljettuna työmarkkinoiden ulkopuolelle samaan aikaan, kun yrityksillä on huutava pula tiettyjen alojen osaajista ja osa työntekijöistä kuormittuu ylityötaakan alle. Ehei, TE-toimistot ovat onnistuneet tehtävässään erinomaisesti, se tehtävä vain on uhkaavan työvoimapulan torjuminen. Tämän tehtävän tehokkaasta hoitamisesta työ- ja elinkeinoministeriön virkamiehet antoivat tällä viikolla jälleen mallisuorituksen.
Jos Microsoftin jätti-irtisanomisista täytyisi löytää jotain positiivista, niin se olisi luottamusmies Kalle Kiilin idea, että työttömät voisivat kartuttaa ammattitaitoaan opiskelemalla omaehtoisesti ihan vain omalla ilmoituksella. Tämä on niitä ideoita, jotka vaikuttavat keksimisen jälkeen niin ilmiselviltä, että eniten ihmetyttää se, että miksei kukaan keksinyt tätä aiemmin? Miksi työttömät käytännössä pakotetaan makoilemaan kotona lähettelemässä hyödyttömiä hakemuksia ja odottamassa, josko jostain taikaiskusta ilmestyisi puoli miljoonaa juuri omaan osaamiseen osuvaa työpaikkaa, kun ajan voisi käyttää hyödyksi kouluttautumalla jollekin uudelle alalle, jolta töitä saattaisi löytyä paremmin? Monelle riittäisi kevyt täydennyskoulutuskin, Microsoftin insinöörien tapauksissa luultavasti tarvitsisi käyttää vain muutama kuukausi tämän hetken hottisteknologioiden opiskeluun ja tehdä niillä pari näyteprojektia GitHub:iin, niin eivätköhän rekryäjät taas alkaisi soittelemaan perään.
Noh, onneksi tänään työ- ja elinkeinoministeriön erityisasiantuntija Ari-Pekka Leminen kertoi hyvän syyn, miksi se ei mitenkään ole mahdollista: "Työmarkkinoiden ja työvoiman saatavuuden kannalta voi tulla pulmia, jos kaikki lähtisivät oman harkintansa mukaan opiskelemaan ja saisivat siihen kohtuullisen toimeentulon."
Todellakin, kun maassa on 264 000 työtöntä, on työvoimapulan uhka selkeästi ihan nurkan takana. Mitä siitäkin tulisi, jos yhtäkkiä tulisi tarve 260 000 työntekijälle, mutta vapaita työttömiä ei löytyisikään, kun kaikki olisivat opiskelemassa? Silloin jouduttaisiin turvautumaan äärimmäisiin keinoihin, kuten tarjoamaan työttömyystukea korkeampaa palkkaa opiskelijoiden houkuttelemiseksi koulun penkiltä takaisin töihin, ja sitä tuskin haluaa kukaan.
Tämän kauhuskenaarion estämiseksi opiskelu työttömyystuella onnistuu vain, jos TE-toimiston virkamies sattuu myöntämään siihen luvan. Kovin helpolla lupa ei irtoa: esimerkiksi se, että koulutus parantaisi työllistymismahdollisuuksia, ei ole vielä läheskään riittävän hyvä syy sallia opiskelua: "Työllistymisen parantaminen ei voi pelkästään olla kriteerinä", kuvailee työ- ja elinkeinoministeriön neuvotteleva virkamies Markku Virtanen.
Kovin yksityiskohtaisia ohjeita kriteereistä ei ole, vaan viime kädessä luvan irtoaminen riippuu yksittäisen virkamiehen harkinnasta. Joskus sama hakija saattaa saada eri virkamiehiltä täysin päinvastaiset päätökset, mikä viittaisi vahvasti Stetson-Harrison-menetelmän käyttöön päätöksenteossa. Ja tokihan TE-toimiston virkailijalla on parempi näkemys kuin esimerkiksi vielä kuukausi sitten alalla työskenneellä ohjelmistosuunnittelijalla, mitä tämän kannattaa tai ei kannata opiskella.
Näin opiskelu on saatu pysymään hyvin kurissa: kesäkuussa työttömyysetuudella opiskeli 27 365 ihmistä, eli hieman yli 10% työttömistä. Näin pystytään pitämään mukava, lähes neljännesmiljoonan työttömän reservi pysymään kotosalla valmiudessa sen varalta, että maahan iskee yllättävä massiivinen työvoiman tarve.
Se, että sen seurauksena osa väestöstä suljetaan pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolelle samaan aikaan, kun yritykset joutuvat haalimaan tiettyjen alojen osaajia ulkomaita myöten (jota sitäkin onneksi pidetään kurissa mm. työvoiman tarveharkinnan ja kuukausikaupalla kestävän työlupabyrokratian avulla) on pieni hinta maksettavaksi työvoimapulan uhan torjumisesta.
Eli missään nimessä ei kannata käydä allekirjoittamassa opiskelun vapauttamista puoltavaa kansalaisaloitetta. (Vaikka siinäkin opiskeluoikeus on onneksi rajattu vähintään 8 vuoden työkokemuksen omaaville ja korkeintaan kaksivuotiseksi, koska mitä siitäkin tulisi, jos kuka tahansa työtön voisi mennä vaikka kolmen vuoden mittaiseen uuteen ammattiin valmistavaan koulutukseen. Mutta tällaisenaankin tämä olisi askel kohti täydellistä anarkiaa.)