Haluan Suomeen myös buddhalaisen puolueen. Haluan Suomeen pastafari-puolueen ja haluan Suomeen zarathrustalaisen puolueen. Haluan nämä kaikki ihan yhtä paljon kuin haluan Suomeen kristillisdemokraattisen puolueen.
Ennen kaikkea haluan nämä puolueet Suomeen vaaleihin siksi, että jokainen näkisi miten äärimmäisen pieni se kannatus uskonnollisille puolueille on. Haluan ihan oikeasti ihmisten näkevän, miten pientä se perussuomalaisten tai muiden islamofobien ja rasistien huuteleme poliittisen islamisaation ja ylipäänsä islamisaation määrä on.
Aleksi Hernesniemi ehdottelee omassa blogissansa jo lisäyksiä uskonnonvapauslakiin, jolla murennettaisiin Suomalaisen yhteiskunnan yhtä perusarvoista eli mahdollisuutta omaan vakaumukseen. Hän perustelee tätä sillä, että uskonnot eivät saa lietsoa rikoksiin.
Sitä varten meillä on rikoslaki. Mutta tämähän ei tietenkään riitä itsensä sellaiseksi korottaneille sananvapauden esitaistelijoille, perussuomalaisille, jotka eivät ymmärrä sananvapauden käsitteen lisäksi nyt myöskään uskonnonvapauden käsitettä.
Uskonnon ei tulisi olla vaikuttamassa lainsäädäntöön. Uskonnollisten dogmien ja kirjoitusten ei pitäisi olla minun oman mielipiteeni mukaan pohjana kuin historian, myyttien ja ihmisten käyttäytymisen tutkimukselle erinäisissä muodoissansa (uskonnot poliittisena työkaluna, indoktrinaatio ym.) ja uskontojen omille sisäisille rituaaleille tai seremonioille. Nämäkään rituaalit ja seremoniat tai tavat eivät saa rikkoa sitä maallista lakia, joka on olemassa.
Lainsäädännön pitäisi perustua sekulaarille humanismille ja esimerkiksi YK:n linjaamille julistuksille.
MUTTA
Jokaisella tulee olla demokratiassa oma sanansa sanottavana. Se tulee olla myös niillä, joita minä pidän täysin pölvästeinä vastuuntunnottomine ajatuksineen ja perustelemattomine kantoineen. Se tulee olla myös niillä, jotka perustelevat asiansa paremmin kuin minä ja joita minä silti vastustan, koska olen itsekin kyvytön täysin kritiikittömään ajatteluun, kuten kuka tahansa meistä.
Mahdollisuus hakea julkiseen luottamustoimeen. Mahdollisuus pyrkiä vaikuttamaan politiikkaan ja mahdollisuus äänestää haluamiaan ehdokkaita ovat kaikki meidän järjestelmämme peruspilareita. Niiden kestävyyttä koetellaan aina tasaisin väliajoin. Useimmiten haastajana on nationalisminen totalitarismiin tähtäävä typeryys tai joku muu pystyynkuollut idea. Demokratian haasteet ajoittuvat aina maailman murrokseen, talouden suhdanteiden ja talouskasvun heikkoon tilaan ja ihmisten syrjäytymisen riskiin. Näinä aikoina jokainen ruma fundamentalismi nostaa päätään kaikkialla maailmassa. Näin se on ollut kautta historian.
Maailma etenee aina pikkuhiljaa parempaan suuntaan. Ihmiset voivat paremmin. Useampi kouluttautuu. Maailmassa on vähemmän köyhyyttä. Riskejäkin on. Ilmastonmuutoksen aiheuttamia haasteita ei kukaan vielä osaa kertoa varmuudella. Mahdolliset resurssipulat tulevaisuudessa voivat aiheuttaa konflikteja ja epävarmuutta. Silti maailma menee eteenpäin. Teknologia antaa meille lisää työkaluja ja ihmiset, jotka työkseen ratkovat maailman ongelmia, tekevät sitä paremmin ja nopeammin kuin koskaan ennen.
Kaiken tämän keskellä meidän on pidettävä huolta siitä, että sananvapaus, mahdollisuus avoimeen demokratiaan, perustuslailliset mahdollisuudet ja vapaudet ovat aivan kaiken keskiössä. Meidän ei pidä luisua erilaisuuden demonisointiin tai yhden mallin ihannointiin. Meidän on kuunneltava asiantuntijoita ja tiedemiehiä. Meidän on rohkeasti sanottava ei silloin kun joku toinen pyrkii heikentämään ihmisille kuuluvia oikeuksia tai perusarvoja. Meidän on tehtävä näitä asioita joka päivä.
Demokratiaa, vapautta ja perustuslaillisia ihmisoikeuksia on puolustettava joka päivä. Muuten voi oikeasti käydä niin kuin Martin Niemöller aikanaan kirjoitti
First they came for the Socialists, and I did not speak out—
Because I was not a Socialist.
Then they came for the Trade Unionists, and I did not speak out—
Because I was not a Trade Unionist.
Then they came for the Jews, and I did not speak out—
Because I was not a Jew.
Then they came for me—and there was no one left to speak for me.
Ps. Jos et tiennyt niin Suomessa on jo ollut islamilainen puolue. Se yritti 2008-2009 kerätä kannattakortteja päästäkseen rekisteröidyksi puolueeksi, mutta ei onnistunut tavoitteessaan. Sillä oli kaksi ehdokasta Helsingissä kunnallisvaaleissa valitsijayhdistyksen kautta ja se sai noin 180 ääntä. Siinä teille poliittista islamisaatiota ihmiset hyvät.